Ristipistoista kirjoneuleeksi

Anoppi lahjoitti äitinsä vanhan (ruotsinkielisen) kirjontakirjan, jossa on myös joitakin ristipistomalleja. Minä näin ristipistokuviot heti kirjoneuleena, mutta otti aikansa, ennen kuin ajatus kehittyi toteutettavaan muotoon. Johtoajatuksena oli kehitellä sukkamalli, joka aloitettaisiin varpaista ja jossa kirjoneule alkaisi jo kärjessä. Aikani ruutuja sutattuani päädyin suunnitelmaan, joka sopi lähinnä keskipaksulle sukkalangalle. Niinpä kaivelin laatikosta jälleen kerran Opalin 6-säikeisiä lankoja ja ryhdyin puuhaan.

Ensimmäinen kokeilu sai purkutuomion, mutta toisen version neuloin loppuun saakka. Kokoamassani kirjoneulekuviossa on vain muutama kerros, jossa on toisen langan sitomista vaativia pitkiä langanjuoksuja, joten neulominen oli melko suoraviivaista. Varrensuun tein käännettynä pykäreunana, joka tosin hieman epäonnistui ja taipuu nyt lievästi ulospäin. En jaksanut välittää asiasta sen vertaa, että olisin korjannut asian.

Kantapäätä varten tehty kiila on mielikuvituksettomasti pelkkää raitaa, mutta ihan mukavasti se istuu yleisilmeeseen. Hetken aikaa jouduin taas muistuttamaan mieleeni, miten pyöreä kantapääkäännös tehdäänkään tästä suunnasta, mutta onneksi minulla on Terhen-sukkien ohje, jossa on oikein mainio kantapäämalli.

Pohjaankin tein kuvioita enkä pelkkää raitaa, ihan vain mielenkiinnon säilyttämiseksi. En nyt ole täysin vakuuttunut pohjakuvioinnin kauneudesta, mutta eipä se sieltä juuri minnekään näy.

Sukat ovat ihanan paksut tossukat, siis todellista kotisukkien aatelia. Mahtuvat ne myös ronskeihin pakkassaappaisiini, joten eivätköhän nämä jää vaihteeksi omaan käyttööni. Alunperin ajattelin, että voisin tehdä taas uuden aluevaltauksen kirjoittamalla ohjeen varpaista aloitettaville kirjoneulesukille, mutta luovuin ajatuksesta ohjeenkirjoitusähkyssäni. Sitä paitsi minulla on jo uusi, toivottavasti parempi suunnitelma seuraaville kirjoneulesukille - saa nähdä, siirtyykö sen toteutus hamaan tulevaisuuteen.