Ilona

Tammikuussa lupauduin testineulomaan Niinan suunnitteleman huivin, joka on jo ehditty julkaista uusimmassa Ullassa nimellä Ilona. Minä päädyin valitsemaan langaksi ohjeessa mainitun fingering-paksuisen langan sijaan kirpparilta löytämäni rouhean mysteerivillalangan, joka oli selvästi suositusta paksumpaa. Niinpä jouduin lopulta aloittamaan reunan reilusti aikaisemmin, ettei lanka olisi loppunut kesken.

Huivin reunus on suorastaan nerokas, sillä huivi päätellään neulomalla sydänten kaaret yksi kerrallaan, eikä lankaa tarvitse katkaista missään vaiheessa. Minä päättelin kaaret joustavalla Jeny's suprisingly stretchy bind off -tekniikalla, mutta sittenkin hieman liian tiukasti. Niinpä kaaret tahtovat reilusta höyrysilittämisestä huolimatta rullautua jonkin verran.

Helmiksi valitsin tavalliset puuhelmet, jotka mielestäni sopivat rouhean villalangan pariksi paremmin kuin pienemmät lasiset. Jouluisessa kalakukkovaihdossa saamani taottu huivineula kruunaa koko komeuden. Huivi on kuitenkin omaan makuuni sittenkin liian paksu, joten sen kohtalona on päätyä johonkin arvostavampaan kotiin: eihän kaunis huivi saa jäädä pelkästään kaapintäytteeksi.