Raitahullaannus

Alkuvuoden suunnitteluhuumassa sain vision pitkästä ja kapeasta aina oikein -raitahuivista. Tartuin muitta mutkitta lankalaatikoihini kirpputorilta ja lahjoituksena päätyneisiin leijonankeltaiseen ja tummanvihreään Novita Floricaan. Virkkasin näppituntumalta aloitusreunaksi pitkän ketjusilmukkaketjun ja ryhdyin raidoittamaan ilman turhia etukäteissuunnitelmia. Joskus hullulla on hullun tuuri, ja jo ensimmäinen versio ylitti omat odotukseni.

Siitä tuli pitkä, mutta kuitenkin riittävän leveäkin, ettei lopputulos ole totaalisen ruikula. Sitä voi raidoittaa ihan miten haluaa, minä raidoitin alkuosan ja tein loppuosan yksivärisenä, jotta ulkoasuun tulisi riittävästi eloa ja särmää. Rakenteensa vuoksi huivin voi raidoittaa vaikka kokonaan, tai raitoja voi tehdä vain johonkin osaan, muoto pysyy joka tapauksessa samana.

Se, mihin tässä huivissa pyrin, oli puettavuuden monimuotoisuus, ja siinä mielestäni onnistuinkin. 

Ihanaisen mallini ja luottokuvaajani yhteistyö toi tästäkin huivista esiin sen parhaat ominaisuudet.

Neuloin heti perään toisenkin raitahuivin täsmälleen samoista langoista ja samanlaisella raidoituksella, mutta neuloen yläreunaa hieman kaarevaksi. Niinpä minäkin sain oman raitahuivin, kun ensimmäinen versio jäi kuvauspalkkioksi Vynnelle. Ullassa julkaistussa mallissa on luonnollisesti ohje sekä suora- että kaarevareunaiseen huiviversioon. Siinä on myös ohje koon muuttamiseksi, sikäli mikäli neuloja sattuisi tahtomaan oman huivinsa selvästi paksummasta tai ohuemmasta langasta kuin mallihuivien Florica.