Hovineito ja hovineidon hienommat

Aivan vuoden alkupäivinä puraisi sukkasuunnittelukärpänen. Kun 10-vuotisjuhlavuottaan viettävän verkkoneulelehti Ullan vuoden ensimmäisen numeron aineiston deadline oli sopivasti 26. tammikuuta ja lankalaatikossa oli joutavaa Seiskaveikkaa, suunnitelma oli toteutamista vaille valmis: paksulankasukkamalli Ullaan. Ruutupaperisuttailun ja parin pienehkön neulo-pura -kierroksen jälkeen tulostakin alkoi syntyä vauhdilla, jopa siinä määrin, että ehdin testineulotuttaa ohjeen ennen sen lähettämistä. Mikä vielä parempaa, rakas pelastava enkelini lupautui kuvaamaan sukat, jotta (omasta mielestänikin) hieno ohje saisi tuekseen arvoisensa kuvat.

Ja mitkä kuvat kolahtivatkaan sähköpostiini! Ja kyllä, sukatkin ovat kovin kauniit, kuin joukko alekkain riippuvia medaljonkeja.

Takanakin on muutama medaljonki, mutta niiden jälkeen ei tule sileää, vaan joustin jatkuu muuttuakseen vahvistetuksi kantalapuksi. Rakenteeltaan sukat ovat siis lopulta varsin perinteiset: varresta aloitetut, vahvistettu kantalappu ja sädekavennuskärki. Vain kantapääkäännös on pyöreä perinteisen laatikkokantapään sijaan.

Samalla draivilla, ja vähän yleisönkin pyynnöstä, laajensin mallin myös keskipaksulle sukkalangalle sopivaksi.

Hovineidon hienompiin sukkiin löytyi varastostani vain luonnonvalkoista Opal 6-fachia. Lopputulos oli herkän juhlava, joskin aika epäkäytännöllinen helposti likaantuvan värinsä vuoksi.

Malli on aivan sama, vain silmukoita on enemmän. Ohuemmalla langalla neulottuihin sukkiin tein takakuvion jälkeen muutaman kerroksen pelkkää joustinneuletta ennen kantalappua, ettei varsi jäisi liian lyhyeksi.

Tämä on pitkästä aikaa malli, johon olen kokonaisvaltaisen tyytyväinen. Malli on paitsi kaunis, myös helppoa, nopeaa ja todella koukuttavaa neulottavaa. Ja se Ullan kansikuvaneuleeksikin äänestetty ohjehan löytyy suomeksi täältä.