Baby blue(s) ja muita vauvapipoja

Sytomyssyjen sivutuotteena on valmistunut myös lisää vauvapipoja sairaalalle.

Neulon yleensä isommat erät puuvillalankoja ensin sytomyssyiksi ja käytän jämät vauvapipoihin. Kirpputorilta ostamassani puuvillalankapussukassa ollut reilu satsi vaaleansinistä lankaa näytti kuitenkin jo kerällä aivan vauvapipoilta, joten annoin mielihaluni viedä. Ylhäällä vasemmalla on Excess-mukaelma, kolme muuta ovat oman otsaluun takaa. Viimeiseen myssyyn sininen lanka ei yksin riittänty, mutta ihan hauskahan tuo valkoinen pilvi päälaella on.

Pienistä nöttösistä vaaleanpunaisia ja pinkkejä lankoja tuli valkoisen langan avustamana tämä minikokoinen hattarapipo, suloisen sokerinen pläjäys kenties vähän ennenaikaisesti syntyneelle pienokaiselle (mallinuken pään ympärysmitta on noin 27 cm). Langat uhkasivat loppua kesken, joten purkamiselta välttyäkseni tein päälakikavennukset niin tiuhatahtisesti, että päälaki jää rypyille. Päätin kutsua sitä virheen tai puutteen sijaan malliin kuuluvaksi ominaispiirteeksi.

Ja aina kun ajattelen, että vauvapipoihin sopivat langanloput alkavat käydä vähiin, niitä ilmestyy jostain lisää. Niinpä olen neuloskellut lisää pieniä jämälankaraitapipojakin.

Ylärivin piposet ovat perussileitä, alarivin raitoihin lisäsin vähän eloa nurjilla silmukoilla. Punaisessa pipossa on kolmen kerroksen raidat, kunkin raidan viimeinen kerros on nurjaa. Lilaraitaisen pipon raidoissa on puolestaan kaksi kerrosta, luonnonvalkoiset raidat ovat sileää, lilassa raidassa jälkimmäinen kerros on 1 o, 1 n.

Näiden valmistuttua vauvapiposaldoni on noin 50 tältä vuodelta. Tähän se taitaa jäädäkin toistaiseksi, sillä pesaisin hatut kevyesti ja toimitin eteenpäin sairaalalle vietäväksi.