Tour-de-Sock: kuudes etappi

Sukkakisan viimeiselle etapille oli kehotettu varaamaan joko liukuvärjättyä tai raidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Koska tiesin neulovani sukkia kesälomareissun aikana milloin missäkin, hylkäsin heti jämälankavaihtoehdon. Vaan värirajoitteisena minulla ei ollut lainkaan raidoittuvia tai liukuvärjättyjä sukkalankoja, joten ryhdyin hankintapuuhiin. Lankakauppoihin asti ei tarvinnut vaivautua, vaan sopivia lankavaihtoehtoja löytyi kanssaneulojien varastoista lahjoituksena ja rahaa vastaan.

Kuudes etappi starttasi heinäkuun 20. päivä klo 15.30 Suomen aikaa. Tällä kertaa olin mallin julkaisun aikoihin kotona ilman mitään ylimääräisiä järjestelyjä, joten pääsin aloittamaan sukat jo heti lauaintai-iltapäivästä. Edessä oli kuitenkin arviolta viikon mittainen kesälomamatka, joten en lähtenyt yrittämäänkään nopeaa valmistumista. Euclid-sukkamallin nähtyäni päätin lahjoituksena saamani Jawoll Magic Degradé -langan olevan sopivin.

Sukka muodostuu aloitusjoustinta, kantalappua ja kärkeä lukuunottamatta tasasivuisista kolmioista, jotka neulotaan ulkoreunasta sisäänpäin. Minä käytin silmukoiden luomiseen väliaikaista aloitusta: virkkasin jämälangalla sopivan silmukkaketjun ja poimin siitä tarvittavat silmukat. Tekniikka vaatii tavallista enemmän näpertelyä ja se tuottaa aika monta langanpäätä pääteltäväksi, mutta vaikeaa se ei ole. Sukista tuli langan värityksen myötä aika psykedeeliset, jollain kierolla tavalla rumankauniit.

Neuloin sukat tapani mukaan 2 mm puikolla. Käytän todella harvoin yksisäikeisiä lankoja, enkä erityisemmin pidä niistä, en siis tästäkään. Ensimmäisestä sukasta tuli lörppänä, enkä suunnitellut värejä mitenkään, joten tässä värikombinaatiossa likaisenvihreältä näyttävä väri kasaantui vahingossa isoksi alueeksi. Kun toisesta sukasta tuli selvästi napakka, ainakin pari numeroa pienempi, päätin neuloa vielä kolmannenkin sukan. Siitä tuli vielä toistakin napakampi, mutta sentään kohtuullinen pari toiselle sukalle. Niinpä ensimmäinen harjoituskappale jäi parittomaksi ja sen kohtalona lienee päätyä roskikseen.

Näitä sukkia on neulottu vähän siellä ja täällä: kyläpaikoissa, Piritan hiekkarannalla Virossa, Tallinnan vanhassa kaupungissa sijainneen hostellimme leveällä ikkunapenkillä (hostellihuoneessa ei ollut yhtään tuolia ja ikkunalla oli aamutuimaan paras valo) sekä Linnanmäellä. Valmis sukkapari lähtee Hyvän Mielen Sukat -keräykseen.

Tour-de-Sock on nyt suoritettu kunnialla ja hauskaa on ollut. Odottamaani tyhjyyden tunnetta ei tullut, kiitos pitkäksi venähtäneen kutosetapin. Nyt on hyvä ryhtyä tekemään jotain ihan muuta.

P.S. Kävin minä Karnaluksissakin kääntymässä sillä seurauksella, etten ostanut mitään. En kokenut mitään suurta tunnekuohua tai ihastusta; minulle se oli vain iso varastomyymälä. Varmasti Karnaluks palvelee niitä, jotka neulovat isompia neuleita laadukkaista langoista, silloin lankojen jonkin verran edullisempi hinta tuntuu jossakin, mutta minä viehätyn paljon enemmän ihan toisen tyyppisistä putiikeista. Sadamarketista sentään kävi pikaisesti nappaamassa muutaman virolaisen villalankavyyhdin ja kiekon hahtuvaa, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut nekin langat jättää kaupan hyllylle.