Erään kauppakassin tarina

Tarina alkaa siitä, kun vaihdoin savolaisessa neuleretriitissä petrooli-turkoosin Stripe Study Shawlini lupaukseen parista-kolmesta reilun kokoisesta kauppakassista. Huivi oli kuin vartavasten uudelle omistajalleen tehty, ja oli sykähdyttävää nähdä se arvoisessaan käytössä jo heti retriitin aikana.

Jonkin aikaa myöhemmin vastaanotin oman osani vaihtokaupasta: kolme erilaista, kaksipuoleista kauppakassia. Ihastuin sekä niiden kuoseihin että käytännölliseen malliin kuten myös ajatukseen siitä, että kassien ompelija oli valinnut kankaat ja ommellut kassit juuri minua ajatellen. Jossain ajatusten perukoilla pohdin, mistä löytäisin kaavan tuohon kassimalliin - kunnes se tarjoiltiin minulle kuin tilattuna: Finlaysonin 2-puoleinen kääntökassi. Kaukaa viisaana tulostin ohjeen heti, mutta itse ompeleminen ei houkuttanut yhtään.

Kesän alkupuolella kanssaneuloja lähestyi minua kysyen, haluaisinko osallistua jotenkin Hopeasäikeen Pirren yllättämiseen. Tietysti halusin, pidänhän kovasti Pirren värjäystyylistä ja Hopeasäikeen langoista ylipäänsä. Tuskasteltuani hetken sopivan lahjaidean puutetta muistin kääntökassin kaavan ja päätin ommella yhden kassin kokeeksi. Se onnistui ja lähti Pirrelle ennen kuin ehdin edes kuvata kassia. Onnistumisen tunne oli sen verran voimakas, että asiat johtivat kohti vääjäämätöntä, kun löysin SPR:n Kontista tämän kankaan:

Iso kangaspala maksoi vain 3,50 €, luultavasti siksi, että siinä oli pienenpieniä ruskeita pilkkuja siellä täällä. Ovatko pöllöt kenties roikkuneet joskus jonkun opiskelijan keittiössä, vai mikä lie kankaan tarina. Joka tapauksessa tiesin kankaan nähdessäni, että siitä tulee kaksipuoleinen kääntökassi, tai kenties useampikin. Ensimmäiseen kassiin valitsin toiseksi puoleksi kirpparilta löytämäni vaaleanvihreäsävyisen kiekurakankaan.

Kun sovittelin kangaskappaleita yhteen, kassi suorastaan huusi kuuluvansa Vynnelle. Ommellessani ajattelin lämmöllä Vynneä ja muistelin myös retriittiä.

Kassi on sen verran suuri, että sinne mahtuivat kuvausrekvisiitaksi kaikki taannoiselta Tallinnan reissulta ostamani langat, päällimmäisenä toinen niistä vihreistä, joista Vynnekin pitäisi. Lisäksi kassi on kaksipuolisuutensa ansiosta paitsi moni-ilmeinen, myös riittävän tukeva painavillekin ostoksille, vaikka käytetyt kankaat olisivat kevyehköä puuvillaa kuten tässä kassissa.

Tähän kassiin kiteytyy kovin monta minulle tärkeää asiaa. Kankaat ovat kierrätettyjä, niillä on jo meille salaisuuksiksi jääviä tarinoita kerrottavanaan. Tunsin suurta iloa ommellessani jotakin omasta mielestäni kovin kaunista ja käytännöllistä ihmiselle, josta pidän kovasti. Ajatus siitä, että kassi muistuttaa Vynneä minusta, tuntuu lämpönä sydänalassa. Tiedän, etteivät pienet ruskeat pilkut pöllökankaassa häiritse Vynneä, vaan hän arvostaa niitä kauneuspilkkuina aivan kuten minäkin.

On niin paljon antoisampaa tehdä käsitöitä jollekin muulle kuin itselle, silloinkin, kun lopputulos on itselleni niin mieluinen, että melkein haluaisin pitää tekemäni käsityön. Aivan samalla tavalla kaikilla niillä käsin tehdyillä asioilla, jotka olen saanut, on erityisarvo juuri niiden tunteitten ja ajatusten vuoksi, joita saamani käsityöt herättävät.

Sen pituinen se.