Kiitos pinkisti

Tänään on opiskelujeni pisimmän harjoittelujakson viimeinen päivä. Olin onnekas, kun sain harjoittelupaikan kotipaikkakunnaltani. Vielä onnekkaampi olin saadessani todella kärsivällisen ja mukavan ohjaajan, jonka ohjauksessa olen saanut olla oma itseni niin persoonani kuin taitojeni ja niiden puutteen suhteen. Olen oppinut valtavasti, ja ennen kaikkea (välillä pahastikin horjuvaa) luottamustani omiin taitoihini on tuettu johdonmukaisesti. Lisäksi minulla on ollut koko ajan turvallinen olo - ja tosi mukavaa!

Halusin kiittää ohjaajaani sanojen lisäksi pienellä lahjalla. Harjoittelun aikana kävi ilmi, että hän pitää pinkistä. Sattuneesta syystä tiedän melko tarkalleen hänen käsiensä koon. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ostin retriitistä Kujeen kojulta aivan tätä tarkoitusta varten pinkkiä Opalia, sitä ohuinta versiota (4-fach). Malliksi valikoitui Kujeillen, kuinkas muuten, ja puikkokooksi 2 mm. Kirpputorilta löysin kymmenellä sentillä Pikku Myy -peltirasian (liekö ollut alunperin suklaamunan suojakuori?), jonka sisään kämmekkäät mahtuivat rullalle ja tilaa jäi vielä Geisha-konvehdeillekin.

Tein minä tietysti pinkin kortinkin, vaikka korttiaskartelu onkin ollut jo pitkään suoranaista pakkopullaa.

Taustapahvi on todellisuudessa vähän vähemmän possunvaaleanpunainen ja vähän enemmän pinkki, ja joutsen on oikeasti valkoisempi, en vain taas kerran jaksanut säätää väritasapainoa täysin kohdalleen. Swan motif -mallilla virkatun joutsenen tein alunperin mallikappaleeksi retriitin virkkauspajaan ajatellen, että kyllä sille vielä käyttökohde löytyy - eikä sitä kohdetta tarvinnut odottaa juuri kuukautta enempää.

Toivottavasti ohjaajani muistelee minua hyvällä, eikä pelkästään tämän kiitoslahjan vuoksi.