Välillä on vaan niin mukava virkata jämälangoista jääneitä jämäpätkiä.
Ohuista villalanganjämistä syntyi neulatyyny, jonka molemmat puolet siis ovat kuvassa. Täytteeksi käytin osittain jämälankailun päättelyistä jääneitä langanpätkiä, osin vanhan tyynyn sisusvanua. Neulatyyny päätyi äitini harrasteseuran arpajaisiin palkinnoksi ja sen kuulemma voitti ikääntynyt herrasmies, joka oli ihmetellyt, mitä kummaa olikaan sattunut voittamaan...
Ruskeat ja valkoiset jämät riittivät nekin juuri ja juuri neulatyynyyn, jonka molemmat puolet ovat suunnilleen samanlaiset. Eipä näin jälkikäteen katsoen uskoisi, että tähänkin työhön on käytetty ainakin 10-12 langanloppua. Tämä kukkanen sai uuden omistajan kaheliarpajaisten kautta.
Vihreän villapellavalangan lopuista tuli vielä kaksi huovutettua kännykkäpussia, joista toisessa on i-cordina neulottu hihna ja toisessa vinonauhasta ommeltu ripustuslenkki vaikkapa avainkaulanauhaan kiinnittämistä varten. Kuvassa oikeanpuoleinen on vielä huovuttamatta, nyttemmin sekin on jo käynyt pesukoneessa. Malli on ihan oma, pohjasta aloitettu ja täysin saumattomana neulottu fiilispohjalta. Vaan kenelläpä muulla kuin minulla olisi enää nykyaikana pientä peruskännykkää, joka näihin pusseihin mahtuisi, kaikilla muilla kun tuntuu olevan mahdollisimman iso kosketusnäytöllinen kapula, jolla pitää pystyä pyörimään myös netissä... Joka tapauksessa hihnallinen versio kelpasi äidilleni harrasteseuran arpajaisiin.
Vapun alla esikoinen kaipasi jotakin naamiaisasustetta ja kun etsiskelin Ravelrystä virkattavaa tai neulottavaa Harry Potter -rekvisiittaa, törmäsin Villisilmä Vauhkomielen mulkosilmään. En jaksanut katsoa alkuperäisestä mallista kuin kuvan, muutoin sooloilin aivan oman inspiraation ja käytettävissä olevien jämälankojen pohjalta. Takana on pala nappikuminauhaa ja nappi, jotta mulkosilmälappua voivat käyttää niin isopäinen esikoinen kuin vähän pienempipäinen kuopuskin. Lopulta esikoinen päätti kuitenkin olla koulun naamiaisissa kansanedustaja, joten mulkosilmä jäi pelkkiin kotiroolileikkeihin.
Hurja-Hanna ihasteli mulkosilmää ja erehtyi mainitsemaan, että silmä olisi oivallinen neulatyyny. Mitäpä muuta minä olisinkaan tarvinnut tekosyyksi virkata villalangoista mulkosilmä-neulatyynyn.
Tein neulatyynystä ranneversion. Pohja on neulottu kutittamattomista kasvikuiduista (puuvillasta ja bambusekoitteista), itse silmämuna ja kehys ovat villalankoja. Sisällä pohjassa on tukeva pahvi, jotta neulat eivät pääse tyynyn läpi, ja täytteenä on huovutusvillaa: annoin nimittäin kertoa itselleni, että villatäyte ei tylsytä neuloja samalla tavalla kuin polyesterivanu. Pohjassa on vielä nappi ja nappikuminauha käsivarteen kiinnittämistä varten. Neula(n)silmästä tuli aika sähköisen sähäkkä, sanoisin, ja ihan yhtä persoonallinen kuin saajansakin!
En kai minä esitellyt edellisessä patalappupostauksessa vielä tätä? Tähän tekeleeseen on upotettu uskomattoman monta säälittävän pientä langanloppua keltaisesta vihreän kautta ruskeaan ja mustaan. Mitäs tästä voisi muuta sanoa kuin että toivottavasti kelpaa edes arpajaispalkinnoksi jonnekin.
Paljon edellistä kauniimpi ei ole tämäkään puuvillainen African Flower Hexagon -patalappu, jonka väritys määräytyi hyvin pitkälti sen mukaan, kuinka paljon minulla oli kutakin lankaa jäljellä. Tälle pannulapulle voisi sanoa samat sanat kuin edelliselle: kunpa vain sopiva uhri löytyisi, ettei vallan tarvitsisi roskiin heittää.
Jotta tämä postaus päättyisi vähän kauniimmin, esiteltäköön tässä myös minimalistinen jämälanka-askartelu eli syntymäpäiväkortti 15 vuotta täyttäneelle kummipojalleni. Teinipojalle ei ole turhan helppo keksiä kivaa korttimallia, mutta tällä kertaa onnistuin mielestäni melko hyvin. Pohjakuva on jostakin lehdestä talteen leikattu ja gekko onkin virkkausmallina blogiani seuranneille tuttu juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti