Tehtyäni vaihtokauppaa kasseista ja pusseista puuvilla- ja bambulankoihin pääsin vaihtamaan ohuitten lankojen virkkaamisen vähän paksumpiin. Kuten on minulle niin kovin tyypillistä, työn alle joutuivat ensimmäisenä ne langat, joista vähiten itse pidin.
Vaihtosatsissa oli neljä kerää pinkki-vaaleanpuna-kelta-oranssia Gefidran Fiorista Finoa, polyesterillä ryyditettyä puuvillaa, joista syntyi 4 mm koukulla muutamassa päivässä Inga's Haekelbeutel -kassi. Aivan ei 200 g riittänyt koko kassiin, mutta onneksi kälyni oli pelastanut kirpputorilta pinkkiä Coatsin Lyric 8/8 -puuvillalankaa, josta sain oivallisesti kassin sangat. Todellinen väri on kuvaa hieman hempeämpi, mutta helposti löytyi tällekin omaan makuuni aika kammottavalle viritykselle ottaja (kaheli)arpajaisten kautta. Vaikka lopputulos ei omaa visuaalista silmääni miellytäkään, oli kassin virkkaaminen todella koukuttavaa.
Minulle annettiin myös lupa virkata lisää isoäidinneliöpaloja paikallisen lankakauppamme omistajalle koottavaan lahjapeittoon.
Käytin taas kaikkia mahdollisia vaaleita/vaaleahkoja ja kesäisiä puuvillalankoja, joten tilkkukimara on varsin sekalainen. Kuvasta puuttuu vielä pari possunvaaleanpunaista sekä yksi vaaleanpuna-keltainen tilkku, jotka ehdin antaa eteenpäin ennen kuvaamista. Moni oli tahoillaan virkannut näitä isoäidinneliöitä melko väljien määreiden perusteella, joten peitosta tuli todellakin kirjava. Onneksi minua taiteellisemman värisilmän omaavat kanssaneulojat huolehtivat värien sommittelusta... Valmiista peitosta on kuvia Villaviidakossa.
Peittoa koottiin yhtenä iltana aika monen neuletapaajan voimin: harvoinpa on neulojia nähty niin tiiviisti virkkuukoukkujen lumoissa! Hulvattoman hauskaa oli, joten eipä ihme, että mielikuvitus otti siivet alleen viiden peittoon liian isoksi osoittautuneen palan kohdalla. Minä sain vision kassista ja yhteisideoinnin tuloksena syntyi tämä:
Viisi sinisävyistä jumboneliötä asettuivat lähes itsestään kassin muotoon - tai niin ainakin teoriassa. Virkkasin neliöiden ympärille vihreällä Tennesseellä kerrokset kiinteitä silmukoita ja palat yhteen myös kiintein silmukoin. Kaiken tämän tein lennossa katkaisematta lankaa ja kuin ihmeen kaupalla sain kaikki reunat virkattua ja saumat yhdistettyä yhtenä pitkänä kiinteiden silmukoiden jatkumona. Kieltämättä välillä olin itsekin hiukan hukassa sen suhteen, mikä sauma tai palanen pitäisi seuraavaksi virkata.
Affen virkkasi peittotapaamisessa ylimääräksi jääneen vihreän palan, josta Hurja-Hanna ideoi taskun. ArualMaria puolestaan ideoi kiinnityksen kantokahvoille, jotka löytyivät Lellun varastosta. Minä viimeistelin kassin taitojeni mukaan ideoiden pohjalta. Persoonallinen kesäkassihan siitä lopulta tuli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti