Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Kukin voi päätellä itse, mikä minä olen, kun toisinaan saan huveistani korvausta rahana, lankana tai palveluksina - tai vähintään hyvänä mielenä. Pitkin toukokuuta viihdytinkin itseäni ompelemalla välillä maanisella vimmalla Buttercup Bageja, jotka päätyvät pääosin lahjoiksi, vaihtoon tai arpajaispalkinnoiksi, sillä en millään motivoidu mainostamaan niitä laajemmalti myyntimielessä. Ompeleminen on minulle ensisijaisesti terapiaa, kuten käsityöt yleensä, ansiotyö on asia erikseen (sille olen ilmeisesti jossain määrin allerginen, sillä viihdyn paljon paremmin opiskelemassa ja käsityöharrastukseni parissa, joskus myös perhe voittaa työnteon, vaikka lapset kiitettävän usein kiristävät pinnani äärimmilleen).
Viimevuotisen Kalakukko-käsityövaihdon yhteydessä tein ArualMarialle vihreästä vakosametista Buttercup Bagin, jonka nähtyään Laika toivoi minun ompelevan samantyyppisen hänelle vaikkapa lankakorvausta vastaan. Innostus tuli vasta tänä keväänä ja ajattelin yllättää Laikan puskista lähettämällä tämän kassin ilman ennakkovaroitusta. Mukaan laitoin toiveen, että hän laittaisi jotain kivaa lankaa yhdelle niistä kanssaneulojista, jotka ennen joulua lahjoittivat minulle maksullisia neule- ja virkkausohjeita. Näin ajattelin korvauksen menevän parhaaseen mahdolliseen osoitteeseen, itse kun en akuutisti lankaa tarvitse (varmaan koskaan, sillä onnistun haalimaan kaikenlaisilla keinoilla muiden puhumattomia hylkylankoja inspiraationi lähteeksi).
Olohuoneemme entisistä kesäpaneeliverhoista oli jäänyt yli pieni kangaspala, joka riitti sopivasti Buttercupin materiaaliksi. Vuoriksi kaivelin tummanvihreää puuvillaa, johon on kudottu hillitty ruutukuosi. Ihan eivät vihreän sävyt kohtaa, mutta päätin tämän silti kelpaavan eteenpäin annettavaksi.
Naapurin entisestä olohuoneen sohvatyynyn päällisestäkin oli jäljellä projektipussiompelusten jälkeen sopiva pala Buttercupiin. Vuoriksi löytyi arkistojen kätköstä pala jotakin tiivistä tummanruskeaa puuvillaa, jonka historiaa en muista sen tarkemmin kuin että olen sen joskus naapurilta saanut. Jotain olen siitä ilmeisesti joskus aikaisemmin ommellut - tai yrittänyt ainakin, mutta en muista kuolemaksenikaan mitä. Tämä meni palkintona Jämäkuussa eniten Ilmastosukkia neuloneelle Päiville.
Tällä Buttercupilla voisi olla monta tarinaa kerrottavanaan. Pelastin äitini kätköistä perheeni kesämökin saunatuvan haalistuneet verhot, joiden alakäänteissä oli vielä jäljellä alkuperäinen aivan huikea oranssi pallokuosi. Kangas tuo mieleeni lapsuuden kesät, nukkumisen saunatuvan lattialla siskonpetissä, nestekaasulla toimineen tilleyn, joka keväisen venetervan huumaavan tuoksun ja puuveneen narinan. Kankaassa näkyvät päärmeompeleiden pistojäljet, auringon haalistumaa ja joitakin pieniä ruskeita pilkkuja, mutta ne tuovat minusta kassiin vain lisää särmää ja tarinaa. Vuoriksi ja kahvaksi nappasin kylkiäisenä kaupasta tulleen oranssin leivinliinan. Kaheliarpajaisten kautta tämäkin löysi käyttäjänsä toiselta puolelta Suomea.
Taas kerran pahoin pelkään, etteivät Buttercupitkaan tähän lopu, niin hauska niitä on suunnitella ja ommella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti