Visiitit naapuriin ovat turmiollisia: harvoin pääsen lähtemään kotiin ilman minkäänlaisia lanka- tai kangaskantamuksia. Niinpä olen ollut vaihteeksi hautautua erinäisten kangaslahjoitusten alle, ja päätinkin ryhtyä suunnitelmalliseen kankaidenkulutusompeluun. Syntyi jonkinlainen kimara peruskauppakasseja, jotka vaihtoivat omistajaa pientä rahallista tai vähän suurempaa langallista korvausta vastaan.
Tämä tukeva puuvilla oli ennen naapurini paneeliverhot keittiössä, jos en väärin muista. Kahdesta paneeliverhosta tuli tasan neljä peruskauppakassia eikä mitään jäänyt yli. Kätevää.
Lehtikangasta oli verhon verran, mutta naapurini oli todennut sen sittenkin liian kirjavaksi ja räikeäksi itselleen, joten minullehan se päätyi. Ompelin ensi hätään pari peruskauppakassia, jotta loppu kangas olisi helpommin hallittavissa hienompia kassiompeluksia suunnitellessa. Näissä kaikissa olen muuten ollut poikkeuksellisen huolellinen, saumat on ensin ommeltu ompelukoneella ja vasta sen jälkeen huoliteltu saumurilla. Kassien pitäisi näin kestää sekä katsetta että painaviakin ostoksia.
Tämä pariskunta on pienempää sorttia, sillä ompelin nämä jälkikasvulleni palkkakasseiksi virvontareissuille. Aikaisempina vuosina olen etsinyt virpomissunnuntain aamuna kuumeisesti jotain säädyllistä pussia tai kassia, joihin palkat vastaanottaa, mutta tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ajoissa ja vuosiksi eteenpäin. Oranssi on entinen kylkiäisleivinliina (olemme siis joskus ostaneet useamman purkin Ben-sedän kastikeaineksia), joista toinen samanlainen päätyi jo edellisessä postauksessa esitellyn Buttercupin vuoriksi. Ruudullinen lehtikangas on puolestaan ollut joskus kymmenisen vuotta sitten verhokappa edellisen kotimme keittiössä.
Astetta siistimpiä pikkukasseja tein osaksi kassi- ja pussukkakokoelmaa, jonka vaihdoin vajaaseen pariin kiloon puuvilla- ja bambulankoja. Nämä molemmat on vuoritettu vaaleansinisellä kierrätyslakanalla, oikeanpuoleinen kuosikangaskin on kierrätyspussilakanaa. Simpukka-aiheinen kangas oli loput siitä palasta, joka tuli muinoisen "sikasäkki"-kangaskaupan yhteydessä. Eija kaipailikin jo tarkempaa todistusaineistoa vaihtokauppalangoista, mutta valitettavasti sitä ei ole saatavilla, sillä en malttanut kuvata lankakasaa ennen kuin olin jo käyttänyt siitä osan... Kesän tulevissa blogipostauksissa tulee taatusti näkymään paljon virkkauksia ja neuleita kassivaihdossa saaduista langoista.
Tuskinpa nämäkään jäivät viimeisiksi peruskasseiksi. Tätä se (ompelu)hulluus teettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti