Tuli kevät, tuli valo ja tuli ompeluhulluus.
Projektipusseja erilaisiin vaihtoihin. Osasta sain vastineeksi projektipussit, osa vaihtui lankaan. Kaikki pussit on vuoritettu kierrätyslakanalla.
Nalle Puh ratsasti Ihaan kera vaihtoon sekin. Harmi, että Nasu oli joutunut luopumaan osasta päätään minusta riippumattomista syistä, sillä tämän kankaanpalan olin saanut ystävältäni valmiiksi lasten verhokapaksi leikattuna.
Elämäni ensimmäinen nahkainen pussi lähti kaheliarpajaisiin palkinnoksi. Koristekukan väkertelin vetoketjusta, josta oli lukko hävinnyt. Nahan ja vuoriksi valikoidun lakanakankaan yhteen ompeleminen ei ollut kaikin puolin herkkua, sillä en omista mitään muita nahkaompeluapuja kuin nahkaneulan. Yläsyöttäjä tai liukas paininjalka olisivat tulleet tarpeeseen.
Tämän kauniin kankaanpalan olin saanut kanssaneulojalta. Koska minulla sattui olemaan sopivan pituinen ja sopivan värinen vetoketju, teki mieleni ommella kangaspalan koosta johtuen mahdollisimman hankalan kokoinen pussukka, joka on vuoritettu valkoisella kierrätyslakanalla. Omistajan pussukka löysi onneksi kaheliarpajaisten kautta, joten tämäkään ei jäänyt viereksimään kaapin perukoille.
Suklaanruskeasta pellavasta ja samaisesta valkoisesta lakanasta halusin tehdä pussin, johon voisin virkata pitsiä koristeeksi. Lopputulos on itselleni oikein mieluinen, mutta siitä huolimatta pussin kohtalona oli päätyä arpajaispalkinnoksi. Tähän pussiin veivasin nyörit ihan perinteisesti käsin, kun en varastoistani valmista valkoista nauhaa löytänyt.
Jossain vaiheessa teki mieleni kehitellä jotakin pienehköistä palasista ruskeavalkoista ruutukangasta ja tummanruskeaa pellavaa. Ei kun vaan taas valkoista lakanaa vuoriksi ja sauman peitoksi pitsinauhaa, siinäpä romanttishenkinen pussukka, jonka vaihdoin monien muiden pussukoiden ja kassien kera lankaan.
Entä ne vaihdokit, joita minä sain?
Oikein kaunis ja harmonisen värinen pussukka, jossa on mitä mielenkiintoisin sisäinen struktuuri:
Lokeroita, jotka ulottuvat osin toistensa alle - todellisia salalokeroita siis. Luultavasti onnistun hukkaamaan silmukkamerkkini tai muuta yhtä oleellista noihin salalokeroihin...
Tämäkin on kiva peruspussukka, johon mahtuu juuri sopivasti sukkaneule.
Maatuskapussi on erityisen mieluinen, sillä juuri tätä mallia olen jo pitkään harkinnut itse kokeilevani ommella, en vain ole saanut aikaiseksi perehtyä järkevimpään ompelujärjestykseen. Tykkään myös pussin vihreästä pääväristä eikäpä sisällä olevan maatuskakankaan turkoosikaan ole kesää vasten yhtään hullumpi. Oikein positiivinen pussukkavaihtokokemus siis kaikkinensa!
P.S. Eilen alkoi KesäYön Hullutus eli tuttavien kesken KYH, jossa tavoitteena on aloittaa kesäkuussa joka päivä uusi neule- tai virkkausprojekti juhannuspäivään saakka eli tänä vuonna yhteensä 25 työtä. Projekteja saa tosin aloittaa epätasaisestikin, kunhan juhannuspäivään mennessä aloituksia on kertynyt 25; KYHäilyjen loppuun saattamiselle on aikaa heinäkuun loppuun saakka. Tänä vuonna minäkin hullu menin ilmoittautumaan mukaan tempaukseen. En yhtään epäile, ettenkö saisi tehtyä 25 neule- ja virkkaustyötä kahdessa kuukaudessa, mutta yleensä teen korkeintaan kahta tai kolmea työtä yhtä aikaa ja minua ajaa töiden valmistumisen pakkomielle. Haasteena onkin siis aloittaa aina vain uusi työ entisen ollessa vielä pahasti alkuvaiheessaan ja siten kestää keskeneräisyyttä. Mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi lienee parasta kuitenkin valita pienehköjä projekteja, joista osa on mahdollista tehdä päivässä tai parissa valmiiksi (mieluummin välillä useampikin projekti päivässä), ettei koko kesäloma kulu pelkästään käsitöitä tehdessä - tai ajatellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti