Tänä vuonna Joulusukat 2011 -keräykseen on saanut neuloa muitakin asusteita kuin sukkia. Niinpä minulla on ollut mahdollisuus päästä eroon lankalaatikoissa pyörineistä jämistä, joista ei olisi pipoa kummempaa aikaan saanutkaan.
Cascade 220 Woolin hivenen vajaasta puolikkaasta kerästä sain melkein Arris Hatin (Ravelry-linkki), kun neuloin ohjeenmukaisella 5 mm puikolla. Lanka loppui kuitenkin kesken ja viimeiset kolme kerrosta piti neuloa Novita Isoveljellä, joka oli selvästi eri sävyistä punaista kuin Cascade. Hatusta tuli iso, se sopii minunkin päähäni, joten tämän olisi voinut aivan hyvin neuloa vaikkapa 4 mm puikolla ja silti lopputuloksena olisi ollut aikuiselle sopiva. Malli on minun makuuni oikein mainio; ehkä oikeat silmukat voisi kuitenkin neuloa kierrettyinä, niin ulkonäkö olisi vielä siistimpi. Ohje oli kyllä todella selkeä ja pipo valmistui yhdessä päivässä.
Arris Hat on samalla minun avaukseni Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän aakkoshaasteeseen. Haasteen ideana on aloittaa joka kuukausi uusi neule aakkosten mukaan (lokakuussa A:lla alkava, marraskuussa B:llä jne.), mutta kaheliin tapaan säännöt ovat onneksi vallattoman vapaat. Luulenpa, että marraskuun B-neule tulee sekin olemaan pipo.
Tuttuakin tutumpaan joustinneulepipoon upotin keränperät tummanruskeaa Seiskaveikkaa sekä hiekanruskeaa SandesGarnin Duettia. Silmukoita taisi olla 100 ja puikossa mittaa 3,5 mm. Pidän itse kovasti värityksestä ja raidoituksestakin tuli ihan hauska. Tämän piponeuleen avulla raahauduin lokakuussa taas yhden koulupäivän luennot läpi.
Raitapipoon kuluivat loput hyväntekeväisyysneuleisiin korvamerkitsemäni varastolangat. Vaan eipä hätää, Ravelryn kautta minulle tarjottiin lisää lankaa nimenomaan hyväntekeväisyysprojekteihin, joten tyhjäkäyntiä ei ehtinyt olla sillä saralla lainkaan.
Ensimmäisenä tartuin lahjoittajan itse värjäämään ja kehräämään villalankaan, joka tuntui kovin karkealta neuloa, mutta joka lähti helposti virkkaantumaan Tintin mainioksi Lippamyssyksi. Pyöräytin valmiin hatun vielä päivittäispyykin mukana 40 asteessa, jolloin pinta pehmeni ja huopui juuri sopivasti. Minusta hatusta tuli oikein mainio, vaikka se kuvan epäanatomisessa mallipäässä vähän omituiselta vaikuttaakin.
Uusin lahjoituslankaerä oli sen verran suuri, että lahjoitin siitä osan eteenpäin paikallisen sairaalan osastolle, jonne on kerätty potilaitten käyttöön käsityökori lankoineen ja tarvikkeineen. Vähän itsekkäästikin ajattelin, etten halua nyt pitää mitään kovin suurta hyväntekeväisyyslankajemmaa itselläni, sillä niin pitkään kun minulla on ei-niin-mieluisia lankoja, ne vaivaavat minua enkä osaa tarttua "ihkulankoihin". Ihan hetkeen en taida myöskään suostua ottamaan vastaan lisää lankaa, vaikka ilmaiseksi saisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti