Minulla ei ollut tarkoitus tänä vuonna lähettää saati itse askarrella joulukortteja. Muutaman kortin tosin askartelin varmuuden vuoksi, sillä aina jonkin lahjan kylkeen tekee mieli kirjoittaa sananen tai pari, miksei siis kortille. Näistä yksikköaskarteluista en tullut ottaneeksi valokuvia, ehkä hyvä niin.
Pohtiessani sitä, miten voisimme muistaa esikoisen opettajaa ja kerhotätejä sekä kuopuksen hoitajia näin joulun alla, päätin virkata muutaman joulukuusenkoristeeksi soveltuvan lumihiutaleen. Langaksi valikoituivat itseoikeutetusti lahjoituslankojen joukossa tulleet valkoiset ja luonnonvalkoiset virkkauslankanöttöset sekä virkkuukoukku 1,75 mm, mallin etsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta lisäten siihen ripustuslenkin.
Pingotetun ja sokerivedellä tärkätyn lumihiutaleen ripustin lovettuun kierrätysaaltopahviin, jonka taakse printtasin ensimmäisen säkeistön joululaulusta "Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te lumihiutaleet". Koska sekalaiset pikkunöttöset riittivät peräti 11 lumihiutaleeseen, tulin tehtailleeksi kortteja aiottua enemmän. Tämä on jo toinen joulu peräkkäin, kun ujutan kortin mukaan jotakin käsityötä: voi olla, että tästä vuosien saatossa syntyy perinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti