Purkuprojekti

Eräänä joulukuun alkupuolen sunnuntaina olimme jälleen kerran perinteisellä mummolalounaalla vanhempieni luona. Tehdessämme jo lähtöä isäni kysäisi, pystyisinkö tekemään jotakin villapaidalle, joka "on ihan hyvä mökkipaita, mutta ei mahdu takin alle", ja veti päälleen tämän:

Seitsemästä veljeksestä joskus viime vuosikymmenen puolivälissä neulomani kalastajaneule Novitasta (3/94), jonka valepatentti oli vuosien varrella levähtänyt siinä määrin, että villapaidan sisälle olisi mahtunut ukin lisäksi paitsi mummo, myös pari lastenlasta... Muistelen muuten joskus jo lyhentäneeni hihoja, jotka olivat olkapäiden valahtamisen myötä käyneet parikymmentä senttiä liian pitkiksi.

Otin haasteen vastaan ja muutaman päivän päästä villapaita näytti tältä:

Kiitettävä kasa pääosin vyyhdeille purettua lankakiharaa. Tässä vaiheessa projekti vaikutti hetken aikaa toivottomalle, kunnes seuraava vaihe valoi uskoa onnistumiseen:

Kauttaaltaan läpikastelluilla vyyhdeillä kihara oikeni ja vyyhdit mahtuivat kuivumaan pyykkitelineen ympärille. Lopputulos lupaa paljon ennakoitua parempaa:

Vajaat 900 g melkolailla neulottavaksi kelpaavaa lankaa aika monella kerällä; resoreiden yksiväriset ruskeathan tulikin jo käytettyä aiemmin esiteltyihin Himppu-mummun patalappuihin ja kuusenkoristepipareihin. Näistä olisi siis tarkoitus tehdä isälleni 2o,1n -ribbineulepaita seuraavan talven pakkasille. Siinäpä pientä projektintynkää uudelle vuodelle...