Naapurini tarjosi minulle taannoin itselleen aivan liian pieniksi huopuneita takkikappaleita, josko keksisin niille vielä käyttöä. Aikani suunnittelin ommella niistä pienen tytön villakangastakin, mutta kappaleiden pienuuden ja tiiviiksi huovuttuneen neuleen jäykkyyden vuoksi päädyin näpertelemään pienempiä töitä.
Patakintaitten kaavat nappasin reilu vuosi sitten paikallisen aamulehden joululiitteestä. Silloin ompelin patakintaat itselle ja äidilleni kankaista, tällä kertaa yhdistin huopaosat toisiinsa Seiskaveikalla pykäpistoin. Pienimuotoista koristekirjailuakin kokeilin, taiteellisessa vaikutelmassa on tosin vielä toivomisen varaa. Nämä patakintaat menivät ystävälleni tupaantuliaislahjaksi, mieluiset tuntuivat olevan.
Tonttutossukokeiluni innosti minua hyödyntämään paksumpaa ja jäykempää huopaneulosta toisiin samanlaisiin tossuihin. Lopputulos oli mielestäni kerrassaan viehättävä ja huopaneulos juuri sopivan jämäkkä ollakseen myös käytännöllinen. Näitä en taida antaa pois, vaan pidän ne itselläni, jos en käytössä niin vierastossuvarana ainakin.
Pienemmistä leikkausjämäpaloista syntyi kännykkäpussi, johon ihastuin ikihyviksi. Pussi syrjäytti välittömästi edellisen, sinänsä käytännöllisen version. Näitä huopapussukoita tekisi mieli tehdä pienin variaatioin "vaikka kuinka paljon". Huopaneulosta on vielä jäljellä jonkin verran, suunnitteilla on ainakin pieni käsilaukku, jonka jälkeen loput voikin käyttää kännykkäpusseihin ja jämäsilput vaikkapa joulukuusenkoristeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti