Navettakissa haastoi minut kertomaan kuusi vapaavalintaista asiaa itsestäni. Koska pysyttäydyn periaatteessa erossa kaikista kiertokirjeiksi luokiteltavista, en suoraan vastaa haasteeseen, se kun velvoittaisi minut haastamaan kuusi muuta bloggaajaa samaan hommaan. Niinpä paljastan "ihan muuten vaan" kuusi sellaista asiaa, joista erityisesti pidän tai jotka parantavat oleellisesti elämänlaatuani. Tämä lähinnä siksi, että blogipalkintojen valmistaminen on vienyt käsityöaikani eikä minulla siten ole mitään käsitöihin liittyvää blogattavaa ennen palkintojenjakoa.
Paljastuksista ainakin kaksi liittyy kehon eritteisiin, joten eritekammoisten kannattaa jättää tämä postaus väliin ;-).
KELTAISET LAPUT. Eräpäivä- ja poistotuotteet kuuluvat vakio-ostoksiin. Lähikauppamme ovat tässä suhteessa oikeita aarreaittoja. Paitsi että näin säästää rahaa, usein yleinen pulma "mitähän ruokaa tekis" ratkeaa keltaisten lappujen ansiosta. Kotiäitiys yhdistettynä esikouluarkeen edesauttaa keltaisten lappujen hyödyntämistä, sillä poikkeamme usein kuopuksen kanssa lähikaupassa jo ennen aamuyhdeksää saatettuamme ensin isoveikan eskarille.
DON ROSAN AKKARIT. Hurahdin Rosan Akkareihin Sammon Salaisuus -albumin myötä. Sen jälkeen olen tartuttanut faniuden myös esikoiseen. Rosan albumeista meiltä puuttuu vielä kaksi (Musta ritari ja Kymmenen avataran aarre). Roope Ankan elämä ja teot 1&2 ovat kuitenkin ylitse muiden. Mikä lie Roopen itaruudessa viehättää...
KESTOKUUKAUTISSUOJAT. Hankin MoonCupin syksyllä 2003 käytettyäni sitä ennen puolen vuoden ajan (omatekoisia) kestositeitä. Kertakäyttöisiin kuukautissuojiin en ole sen jälkeen koskenut kuin varastoidakseni käyttämättömät vierasvaroiksi. Kuukautiskuppi on kertakaikkiaan loistava, kangassiteet se mukavin mahdollinen ylivuotosuoja (ja ainoa siedettävä vaihtoehto jälkivuotoon).
PUUELÄIMET. Olen hassahtanut puisiin koriste-eläimiin. Kuvan ihanaisen norsupatsaan saimme blogimiehen sisarelta ja hänen mieheltään häälahjaksi noin kahdeksan (!) vuotta sitten. Tällä haavaa suurin osa kokoelmasta on nostettu ylähyllyille pois leikkivien käsien ulottuvilta, mutta jahka kuopus kasvaa, sirottelen puuveistokset takaisin pitkin ja poikin kotia.
SARVIKUONO JA KANGASNENÄLIINAT. Kärsän huuhtelu suolavedellä kuullostaa epämiellyttävälle, mutta sitä se ei ole. Sarvikuono on paitsi hyödyllinen, myös muotokieleltään mukava kapistus. Flanelliset (tässä vanhasta pyjamasta) nenäliinat ovat niitä parhaita: kestäviä ja pestäviä eivätkä raasta nenänalusta verille. Flunssat eivät siis ole nykyisin aivan niin kurjia kuin aikana ennen sarvikuonoa ja kangasnenäliinoja.
SARASTUSVALO. Olen taipuvainen kaamosalakuloon. Viime vuonna se tuntui iskevän synkän kesän jälkimaininkeina jo syyskuussa. Sarastusvalon myötä aamuheräämiset ovat olleet monta kertaluokkaa miellyttävämpiä. Tämän mallin herätys- ja säätöominaisuudet ovat kohdanneet tarpeeni siinä missä vekottimen muotokin sopii makuuhuoneen yleisilmeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti