Bloggauskriiseilyä ja goottihenkeä

Olen jo pidemmän aikaa potenut jonkin sortin kriisiä suhteessa blogin pitämiseen. Toisaalta oman käsityöblogin pitäminen on innostanut tekemään aina vain uusia ja uusia käsitöitä, joista on ollut iloa niin itselle kuin monelle muullekin. Jokainen blogikommentti on myös lämmittänyt sydäntä ja voidellut sielua, vaikken ole kommenteista erikseen kiittänytkään; vaikka blogini on alunperin perustettu omaksi käsityöarkistokseni, juuri saamani kommentit ovat tehneet bloggaamisesta ihan toisella tavalla palkitsevaa. Blogin myötä olen myös päässyt osaksi virtuaalista käsityöyhteisöä, johon kuuluminen tuntuu etuoikeudelta. Yhteisöllisyyden myötä olen innostunut julkaisemaan omia neuleohjeita, ja jokainen jonkun toisen neulojan ohjeellani tekemä työ on tuntunut todella hienolta.

Toisaalta etenkin omien töiden kuvaaminen on alkanut turhauttaa. Arvostan kovasti kauniita neulekuvia, joten jo aikaisemminkin puiduista syistä johtuvat rääpäisyt omista töistäni jos eivät nyt aivan hävetä, eivät juuri mieltä ylennäkään. Sitä paitsi neulon harvoin mitään todella hohdokasta, ja oma lähes autistinen tapani uppoutua aina yhteen teemaan kerrallaan ärsyttää välillä itseänikin.

En kuitenkaan ole lopettamassa blogin pitämistä, sen sijaan harkitsen ainakin puolivakavasti keskittymistä vain omasta mielestäni onnistuneimpien töiden raportointiin. Asiaa pähkäillessä esiteltäköön taas yksi huivintekele: Pitsigootti.

Tästä(kään) ei ole tämän kummoisempaa kuvaa; huivin muodosta kiinnostuneet voivat kurkata yllä olevan linkin takana olevaa ohjetta, jonka kuvassa huivi on levitetty tasolle. Oma versioni on tosin pingotettu selvästi matalammaksi ja siinä on yläreunassa reikärivi estämässä rullaantumista. Lankana käytin Schachenmayr nomottan Fine Woolia (entinen Rheuma Thermal Wolle) tuollaisessa haalistuneen mustassa sävyssä. Puikossa oli mittaa 3 mm ja lankaa kului hiukan toista kerää, alle 55 grammaa kuitenkin. Lanka on ihanan pehmoista ja neuletuntuma oli miellyttävä, mutta neulomissessio sattui saumaan, jossa huivinneulontainto katosi kokonaan. Valmista tuli kuitenkin, ja kaipa ihminen yhden mustankin huivin tarvitsee, joten ehkä pidän tämän itse kaiken varalta.

Katia laiskotti taas

Huhtikuun puolivälissä alkoi taas toukokuun loppuun kestävä Jämäkuu, johon lähdin tänä(kin) vuonna mukaan matalalla profiililla. Yksi tavoitteeni oli saada neulottua ongelmallisiksi kokemiani huivilankajämiä vähemmäksi. Ensimmäisenä sain ahaa-elämyksen Schoppel-Wollen Lace Ballin ja Cascade Yarnsin Alpaca Lacen yhdistämisestä LazyKaty -huiviksi. Ensinmainitusta olen neulonut Dew Drops Shawlin ja jälkimmäisestä Anniksen; myös LaiskaKati on jo kertaalleen nähty tässä blogissa.

Huivin muoto viehättää edelleen kovasti ja pidän myös käyttämieni lankojen väreistä. Neuloin aluksi Lace Ballilla niin pitkälle kuin lankaa riitti - käytännössä siis reunapitsiä yli puolivälin -, ja vaihdoin sen jälkeen Alpaca Laceen. Alpakka ei mitenkään erityisesti erotu neulepintana villasekoitteesta, ja tummempi väri reunuksessa vain sypäköittää lopputulosta.

Pingotin huivia raa'asti niin paljon kuin suinkin kärsin, joten siitä tuli yllättävänkin iso. Lähikuva muistuttaa minua siitä tosiasiasta, miksi en erityisemmin pidä ohuiden huivilankojen neulomisesta: jostain syystä nurjat kerrokset ovat selvästi oikeita tiukempia, mikä näkyy todella ikävästi etenkin sileässä neuleessa. Tällä kertaa tosin syynä onnettomaan neulejälkeen voi olla myös neulomisnopeus: tämä huivi on neulottu vappuaaton ja vapunpäivän aikaan reilussa vuorokaudessa.

Tästä kuvasta käy oivallisesti ilmi huivin suhteellisen suuri koko, ainakin siihen nähden, että lankoja kului yhteensä vain 32 g. Minä muuten poimin sivureunan silmukat ohjeesta poiketen reunasta, en langankiertojen muodostamien reikien kautta, kuten alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan.

On se kaunis, onnettomasta neulejäljestä huolimatta. Aivan ihana väri ja ah niin mieluinen muotokieli. Hetken aikaa ajattelin pitää huivin itselläni, mutta onneksi keksin antaa sen äidilleni äitienpäivälahjaksi.

Sytomyssyjä bambusta

Bambulangat soveltuvat mielestäni erityisen hyvin sytomyssyihin: bambu on sileää, pehmeää, hengittävää ja parhaimmillaan antibakteerista. Saamieni lahjoituslankojen joukossa oli paitsi jo aikaisemmin nähtyä bambusekoitetta, myös 100 % bambulankoja, jota kokeilin taivutella jonossani oleviin ohjeisiin.

Bus Hatin nitkuttelin 4 mm puikolla Wendyn Pure-bambunauhalangasta; lankaa kului tähän pieneen päähän sopivaan pipoon inasen yli 50 g. Mallille olisi ollut eduksi tulla neulotuksi paksummasta langasta paksummalla puikolla, mutta eiköhän se mene näinkin.

Samaista Wendyn Purea riitti vielä Sipulihattuun (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), jota kului 4 mm puikolla neulottuna noin 70 g. Minusta tämä malli on varsin veikeä, voisin kuvitella tekeväni tällaisen itselleni jostakin muhkeammasta villalangasta. Bonusta on tietysti se, että malli on suomalaisen suunnittelijan käsialaa.

Spring Picnic Beret näytti paremmalle alkuperäisessä mallikuvassa kuin tällaisena 4 mm puikolla Just Bamboo -langasta neulottuna; lankaa kului noin 60 g. Tällekin mallille olisi ehkä ollut eduksi, jos lanka olisi ollut paksumpaa, minusta reikien ei olisi tarvinnut korostua noin selvästi. Toivottavasti joku kuitenkin pitää tästäkin versiosta.

Tämä se on ihan parasta sytomyssyilystä: saan vapaasti kokeilla erilaisia kiinnostavia hattumalleja, ja vaikka lopputulos ei joka kerta miellyttäisi omaa silmääni, ei työ varmastikaan mene hukkaan. Lahjoituslankojen myötä minulla on myös erinomainen mahdollisuus kokeilla lankoja (ja värejä!), joita en tulisi koskaan itse ostaneeksi.

Aurinkoinen köyhäilyvaihto

Kun Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmässä viritettiin pienen budjetin aurinkoista käsityövaihtoa varsin väljällä aikataululla, päätin melko pitkään harkittuani lähteä mukaan. Vaihdon budjetti oli 15 €, mikä madalsi kynnystä osallistua, sillä kukaan ei voi venyä mahdottomiin noin pienellä budjetilla (vähemmän paineita) ja toisaalta vaikkei onnistuisikaan miellyttämään pariaan, kukaan ei putoaisi kovin korkealta (entistä vähemmän paineita).

Minun parikseni osui Norjassa asuva kanssakaheli, joka ilmoitti pitävänsä erityisesti merinovillalangoista, mutta joka ei toisaalta halunnut saada paketissa mitään syötävää tai juotavaa. Lempivärit oli määritelty jokseenkin niukasti, ja vaikka yritin tehdä salapoliisityötä hänen bloginsa (uinunut jo jokusen vuoden) ja Ravelryn (lankastash, projektit ja keskustelut) avulla, jäin aika epävarmaksi parini todellisesta mausta. Niinpä päätin lähteä rakentelemaan pakettia Suomen, suomalaisuuden ja aurinkoisen kesän ympärille.

Ensimmäisenä innostuin väkertelemään ihan kahelin kortin.

Kaikki lähti Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvista. Nappasin neulovan Mummon ja harrastin kuvankäsittelyä, jossa muutin Mummo-tekstin vaihtoparini nimimerkiksi. Printtasin muokatun kuvan ja värittelin sitä parhaan taitoni mukaan puuvärikynillä. Neuleeksi Mummo sai Lai-la-lai Yarnzin Sock-langasta 2 mm puikoilla aloitetun kaulahuivintekeleen, johon neulomisen jälkeen vaihdoin puiset cocktailtikut ennen korttiin liimaamista. Kun vasen yläkulma näytti kovin autiolta, virkkasin ohuesta puuvillalangasta 1,00 mm koukulla pienet sydämet. Kortin taakse printtasin tekstin "Memmu vartoo / se nauraa, se kutoo ja purkaa / villaa ja puuvillaa... / ... vaihtopaketti on tullut kotiin!", jonka voi laulella Pojun "Poika saunoo" -sävelellä. Kortissa suomalaisuutta edustavat siis paitsi suomalainen sarjakuva ja suomalaisvärjärin lanka, myös kaiut Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kullasta vuoden takaa. Kesää ja yhtä parini lempiväriä edustaa puolestaan korttipohjan ja Mummon neuleen vihreä.

Paketin aurinkoiseksi osaksi muodostui kirpputorilta löytämästäni Maija Isolan Kivet-marimekkokankaasta ommeltu reilun kokoinen projektipussi. Kuva ei tee oikeutta keltaisen hehkulle, jota voisi kuvata jopa räikeäksi. Vuorina pussissa on valkoista kierrätyslakanaa.

Parini oli ilmoittanut yhdeksi lempiväreistään sinisen ilman sen tarkempia määreitä sävystä. Halusin pakettiin mukaan suomalaisen värjääjän merinovillalankaa ja päädyinkin Hopeasäie Merinoon, jota hankintahetkellä oli saatavissa vain kahta eri sinisen sävyä. Parini Ravelry-lankastashissa oli useampaakin turkoosia lankaa, joten otin riskin ja tilasin Villavyyhdistä kuvan Pyhäjärvi-värisen hehkuvan turkoosin vyyhdin. Ihan alunperin olin kaavaillut hieman hillitympää väriä, mutta koska Hopeasäie Merino oli kaikilta muilta osin täydellinen valinta parini makua ja paketin teemaa ajatellen, päätin turkoosin edustavan myös kesätaivasta.

Koska vaihtobudjettini meni kokonaisuudessaan lankaan, täydensin pakettia projektipussin lisäksi muilla itselleni ilmaisilla osilla. Hiiri-neulatyynyn neuloin Mari-Liisa Varilan Waste yarn hedgehog -ohjetta mukaillen jämävillalangasta, kaksi silmukkamerkkiä ovat Tikrunmamin käsialaa ja ne ovat jääneet minulla kokonaan muiden silmukkamerkkien jalkoihin, ja takuukaheli Muista muata -pinssi on ilmaislöytö Aivot narikasta -promotapahtumasta.

Postitin paketin köyhäilyn merkeissä kierrätyspahvilaatikossa, joka oli koristeltu muutamalla kierrätyslahjapaperista revityllä auringolla. Yhtä lailla köyhäilyn hengen mukaisesti paketti lähti Economy-luokassa ja Suomi-teemaan sopivasti postimerkeissä oli vaakunaleijonia. Jos projektipussin ja langan värit eivät osuneetkaan parin toiveisiin, niin mielestäni muilta osin paketista tuli alkuperäisen aurinkoisen köyhäilyn idean mukainen; Suomi-teema tuli bonuksena muistuttamaan expatia entisestä kotimaastaan.

Maajoukkuesukat jääkiekkoilijalle

Tämän blogimerkinnän julkistamisen aikaan jääkiekon MM-kisat ovat jo hyvässä vauhdissa, joten on sopivaa esitellä sukat, jotka neuloin kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi juuri kisojen alla. Kummipoikani on pelannut päättyneellä kaudella useammankin turnauksen alle 16-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa, joten Suomi-sukat olivat siinäkin mielessä melkein pakollinen projekti.

Sukat on neulottu TeeTeen Pallaksesta kärjestä aloittaen 2,5 mm puikolla ja kapeaan teinijalkaan tähdäten vain 56 silmukalla. Haastoin itseni harjoittelemaan kirjoneuletta sompailemalla sukan kärkiosaan asianmukaiset tekstit. Kuten kuvasta näkyy, kirjoneulejäljessä on vielä toivomisen varaa, mutta tällä kertaa taisin kuitenkin ymmärtää jotain oleellista itse tekniikasta. Toisekseen, koon 42-43 sukkia on hieman haastavaa kuvata kokoluokan 37-38 jalassa, etenkin omalta käsivaralta roiskaisten. Vaan idea käy tästäkin kuvasta selville.

Jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa piti keksiä muuten niin kuolettavan tylsään projektiin. Niinpä säädin Fredrika-sukista tutun kantapään neulottavaksi toisesta suunnasta. Istuvuus ainakin omaan pallokantapäähäni on oikein oivallinen.

Varren yläosan raitoihin lunttasin mallia ainakin jossakin U16-maajoukkuepelissä käytetyistä säärystimistä. Raidat ovat ihan oikeasti suorassa, sukka vain on ihan vinkuralla jalassani. Kuten kuvasta näkyy, miesten sukiksi nämä ovat aika napakat, kun leveytensä puolesta passaisivat minullekin. Villasukat kuitenkin tuppaavat vähän venähtämään käytössä, ja toisekseen kummipoikani jalka on aikamoinen ruipelo, joten toivottavasti sukat ovat käyttökelpoiset. Lankaa kului jokseenkin 100 g, sinisestäkin riitti niin, että vielä pienet nöttösetkin jäi, kun en viitsinyt enää pidempiä varsia neuloa. Toden sanoakseni sain sukat valmiiksi ajoissa lähinnä siksi, että tarvitsin kiireesti ainokaisen 2,5 mm pitkän puikkoni paljon mielenkiintoisempaan projektiin...

Näiden isänmaallisten sukkien myötä sopinee toivoa, että miehet hoitavat hommansa yhtä hyvin kuin U16-jääkiekkomaajoukkue nuorten talviolympialaisissa Innsbruckissa, jossa tuloksena oli kultainen mitali eli koko turnauksen voitto tämän vuoden tammikuussa.

Palmikkoja beigestä

Eipä se sytomyssyily sittenkään hiipunut ainakaan siinä määrin kuin kuvittelin, sillä lahjoituslangat halusivat kovin muotoutua ohjejonossani odottaneiksi pipoiksi. Tässä Hjertegarnin Ribboo-langasta (50 % bambua, 50 % soijaa) neulottuja sytomyssyjä.

Melofors (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) 3,5 mm puikolla, langankulutus noin 60 g. Todella mieluinen lopputulos, jota voisin itsekin kuvitella pitäväni. Hieman yllättäen tykästyin kovasti myös Ribboon neulomiseen; yleensä en ole suuri nauhalankojen ystävä, mutta tämä nimenomainen lanka on pehmeää ja notkeaa ja varsin helposti neuloutuvaa.

Vajlora, edelleen 3,5 mm puikolla, langankulutus noin 50 g. Alkuperäinen malli on selvästi paksummalle langalle, jollaisesta neulottuna mallineule olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa, mutta ihan kiva tämäkin on.

Ribbons of Hope, edelleen sama 3,5 mm puikko, langankulutus noin 55 g. Ei hassumpi tämäkään, satunhan itse pitämään niin palmikoista kuin joustinneuleestakin.

Mallineuleidensa ansiosta kaikki kolme pipoa käyvät monen kokoiseen päähän, ehkä kuitenkin parhaiten sellaiseen keskikokoiseen (55-56 cm?).

Lainahöyhenissä

Jotta blogimerkinnät eivät olisi pelkkiä pipoja ja myssyjä toistensa perään, esiteltäköön tässä välissä huivisuunnitteluprojektin toinen kehitysversio. Aloitin huivin neulomisen joskus helmikuun lopulla, mutta huivi-innostus lopahti aivan totaalisesti ja tekele jäi puolitiehen uinumaan yli kuukaudeksi. Huhtikuun alkupuolella päätin haluta eroon niin keskeneräisistä kuin pakkopullaprojekteistakin, ja huivi valmistuikin suuremmitta tuskitta pääsiäispyhinä.

Kuvat ovat taas kerran tuskallisen huonoja, mutta kyllä näistä jonkinlaisen idean kai saa. Ensimmäisen version kömpelöhköä muotoa kehittelin hieman pyöreämpään suuntaan muuttamalla yhden keskuskolmion kahdeksi kapeammaksi. Muutoin yleisilme on sama, yhdessä sektorissa pitsiä ja loput sileää neuletta reunusta lukuunottamatta. Kokoa huiville kertyi reilusti, siipiväli lienee ainakin puolisentoista metriä.

Lankana käytin naapurilta vyötteettä saamaani ruosteenpunaista villalankaa, puikossa oli kokoa 3 mm. Lanka loppui tietenkin kesken, joten puolet reunuksesta on neulottu tummanpunaisella Vilpoisa Villa -jämällä, joka oli niin koostumuksensa, paksuutensa kuin värinsäkin puolesta varastolangoistani ainoa, joka edes jotenkin sopi oranssin pariksi. Lopulta tumma reunus ei näytäkään yhtään hassummalta.

Ensimmäisen huiviversion sileitä osuuksia reunustava pitsi oli onneton pikarääpäisy, jota lähdin kehittelemään eteenpäin. Olen oikeastaan varsin tyytyväinen tähän kakkosversioon. Tässä lähikuvassa oranssin langan kaunis, elävä väri toistuu melko totuudenmukaisena.

Toisen sivusektorin pitsi on aivan sama kuin ensimmäisessä versiossa. Reunasektorit ovat muodoiltaan identtiset, joten runsaamman pitsin ystävä voi korvata myös toisen reunan sileän täyspitsillä - tai päinvastoin.

Mallailin huivia monella eri tavalla itselleni, mutta käytännössä jouduin tyytymään taas vaateripustimeen ja untuvatakkiin. Ajattelin kyllä, että elävän kuvausmallin päälle puettuna tästä saisi stailattua varsin kivoja kuvia. Huivista on jo jonkinlainen ohjeen raakaversio kirjoitettuna ja lankasponsori saatuna, joten kyllä tästä vielä (ilmainen) ohje jakoon tulee. Tavoitteeksi voisi ottaa viimeistään ensi syksyn Ullan, vai mitä? Malli on edelleen virallista nimeä vailla, joten otan kiitollisena vastaan (lähinnä suomenkielisiä) nimiehdotuksia. Mikäli jokin nimiehdotus johtaa joko suoraan tai välillisesti huivin nimeämiseen, lupaan palkita nimiehdotuksen tekijän myöhemmin sovittavalla tavalla.

Tämä kakkostestiversio mennee joka tapauksessa ylioppilaslahjaksi ystäväperheen keskimmäiselle, jonka värimaailmaan uskon ruosteenpunaisen/-oranssin sopivan oikein mainiosti.

Leipuri Hiiva ja muita sytomyssyjä

Vastasyntyneitten pipokavalkadin jälkeen oli aika siirtyä takaisin sytomyssyjen pariin, lankoja kun edelleen riittää samoin kuin mielenkiintoisilta vaikuttavia pipo- ja myssymalleja.

Jossain blogissa törmäsin The Shilling Hatiin, jonka taivutin sytomyssyksi The Cotton Garden Violasta 3 mm puikolla neuloen. Muistaakseni valitsin isoimman koon silmukkamäärät, jolloin päädyin arviolta M-kokoiseen pipoon. Lankaa kului noin 40 g.

Shillinkihatun jälkimainingeissa pyöräytin Jaeger Pure Cotton -puuvillalangasta 3 mm puikolla oman viritelmän. Silmukoita pipossa on muistaakseni 96 ja langankulutus hieman vajaan kerän verran, lopputulos on taas jotakuinkin medium.

Lahjoituslangoissa oli vielä kaksi kerää lisää valkoista Jaeger Pure Cottonia, joista päätin neuloa Aliisan. Siitä kuoriutuikin varsinainen leipuri Hiivan leivontamyssy: lankaa kului 3 mm puikolla neuloen aika tarkkaan kaksi kerää eli noin 100 g, joten myssy on paitsi iso, myös melko raskas. Ehkäpä joku kuitenkin pitää siitä, joten kyllä tämäkin myssy lähtee tarjolle sairaalan syöpäosastolle.

Falling Water Slouchy Hat oli ehtinyt odottaa kuukausitolkulla printattuna sopivaa lankaa ja inspiraatiota.

Lopulta päätin kokeilla lahjoituksena saatua Wendyn Pure-bambunauhalankaa, olihan siinä myssyn nimeen sopiva vedensininen värikin. Nitkuttelin menemään 3,5 mm puikolla, jolloin noin 80 grammasta lankaa syntyi pienehkö myssy. Malli on kyllä kaunis, mutta puikkokoko oli ehdottomasti liian pieni langalle: reunajoustimen jälkeen olisi pitänyt suosiolla vaihtaa vähintään puoli milliä paksumpaan puikkoon.

Näiden myssyjen ja pipojen myötä sytomyssyilytahti on taas vaihteeksi laantumaan päin ja maltan neuloa välillä jotakin muutakin. Lahjoituslankoja on kuitenkin jäljellä edelleen vajaa pussillinen, joten eiköhän tässä kevään ja kesän aikana tule neulottua vielä myssy jos toinenkin.

Jorvi-projekti

Päättäjät keksivät säästää Jorvin sairaalan synnytysosastolla vastasyntyneiden myssyjen hankinta- ja pesukustannuksissa päättämällä, että vastasyntyneille puetaan kestävän ja pestävän puuvillamyssyn sijaan kertakäytöistä verkkotuubia, sitä samaa, jolla päässä olevat haavasiteet saadaan pysymään paikallaan. Kätilöistä lähtenyt kansanliike neuloa kaikille Jorvissa 2012 syntyville vauvoille omaksi annettavat pipot saavutti myös minut maalis-huhtikuun vaihteessa. 

Ensin päätin neuloa edellisestä postauksesta tutun norjalaismyssyn, vieläpä samoista langoista, mutta neljän kerroksen korkuisin raidoin. Silmukoita on kuusi vähemmän, jotta koko olisi hieman pienempi. Nauhoja en toistaiseksi ole laittanut, ehkäpä virkkaan tai punon jonkinlaiset nyörit ennen myssyn toimittamista Jorviin.

Seuraavaksi nappasin sytomyssylahjoituslangoista Anttila Oy:n Sofien ja pyöräytin siitä 2,5 mm puikoilla Baby Leaves Baby Hatin (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen). Nuken päänympärys on 38 cm; uskon pikkuisen lehtipipon näyttävän mukavammalle hitusen pienemmässä päässä.

Näiden kahden pikkupipon jälkeen painiskelin itseni kanssa hetken, jatkaisinko vauvamyssyjen parissa, vaikka se olisikin pois sytomyssyneulonnastani. Vaikka vastasyntynyt kinkkuverkko päässään ei ole kovin houkutteleva visio, on vauvan syntymä kuitenkin sinänsä jo iloinen asia. Toisekseen, synnyttämään lähtijä voi jo etukäteen pakata mukaansa myssyn vauvalleen, jolloin kinkkuverkolle ei ole lainkaan tarvetta. Ja vaikka verkko päässä joutuisi elämänsä aloittamaan, on se yleensä kuitenkin varsin lyhyt aika. Sen sijaan syöpä ja sytostaattihoitoja mahdollisesti seuraava hiustenlähtö on shokki ja pidempiaikainen projekti, jolloin mikä tahansa ilahduttava asia on tarpeellinen ja tervetullut. Näistä mietteistä huolimatta päätin neuloa muutaman vauvapipon lisää.

Ensin syntyi kerästä Schachenmayr smc Cotton Bamboo Batikia 3 mm puikoilla kolme peruspipoa päälaelta aloittaen. Aloitin kahdeksalla silmukalla ja lisäsin joka toinen kerros kahdeksan silmukkaa, kunnes silmukoita oli 72 (vasemmanpuoleisin) tai 64 (kaksi muuta). Sen jälkeen neuloin 18-20 kerrosta sileää ja neljä kerrosta joko helmineuletta tai vuorotella oikein ja nurin. Viimeisen myssyn reunaan piti lainata oranssia jämälankaa omista varastoista, mutta aika huomaamattomaksi langanvaihto onneksi jäi. Olipa muuten hassua neuloa pitkästä aikaa sukkapuikoilla, silmukoita kun oli sen verran vähän, että 40 cm:n pyöröpuikko oli vähän turhan pitkä (ja ainoa letkeäkaapelinen pitkä pyöröpuikkoni oli kiinni keskeneräisessä huivissa). Näin tuli korkattua myös neulojatoverin minulle jo aikoja sitten lahjoittama neljän puikon koivupuinen Brittany-setti. Setistä oli siis katkennut yksi puikko, mutta minähän neulon joka tapauksessa neljällä puikolla viiden sijaan, joten minulle neljä sukkapuikkoa on jo täysi setti.

Pikkupiposet syntyvät hetkessä, joten niihin jää koukkuun. Raitapipoihin sain upotettua myös puuvillajämäpussini "ongelmanöttösiä", niitä, jotka olivat joko värinsä tai koostumuksensa vuoksi eriparia keskenään ja toisaalta liian pieniä eriä mihinkään järkevään yksin. Pohjalankana näissä pipoissa oli Novitan Luxus Cotton (vihreä, vaaleansininen, beige) sekä Novitan Suvi (valkoinen) ja The Cotton Garden Viola (keskisininen), raitalankoina kaikenlaista (ainakin Novitan Samos, Alabama ja Santorini sekä SandnesGarn Mandarin Classic ja Schachenmayr nomotta Denim). Suvin ja Violan neuloin 2,75 mm puikoilla (nekin koivupuiset sain samalta neulojatoverilta kuin 3 mm Brittanyt), langanmenekki oli vähän lankakombinaatiosta riippuen 15-20 g / pipo.

Yksivärisiäkin piti tehdä, kun Luxus Cottonia riitti ja se tuntui niin pehmoiselle vastasyntyneitä ajatellen. Oman melenkiinnon ylläpitämiseksi testailin erilaisia pintaneuleita paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Hurricane Hat -imitaatiota (alhaalla keskellä) lukuunottamatta nämäkin on neulottu päälaelta aloittaen.

Näiden myssyjen jälkeen päätin taas siirtyä sytomyssyilyn pariin. Jos niistä jää sopivia jämiä, saatan pyöräyttää muutaman raitapipon vielä Jorviinkin, mutta eiköhän tässä ole pääosin minun osuuteni vastasyntyneiden ja heidän perheidensä ilahduttamisesta.

Neulojan lapsella ei ole

Neulomistahtini hämmästyttää monia, joskus myös itseäni. Siitä huolimatta etenkin omille lapsille tulee neulottua luvattoman vähän. Niinpä menneen talven ensimmäisten kovien pakkasten alettua heräsin huomaamaan, että kaikki (mummon neulomat) aluslapaset olivat jääneet auttamattoman pieniksi kuopukselle. Eipä auttanut muuta kuin tarttua toimeen.

Mummon neulomat pitkävartiset lapaset olivat osoittautuneet käytännöllisiksi, joten päätin tehdä oman versioni mallista. Värit valikoituivat sekä paikallisen jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueiden värien että käytettävissä olevien lankojen perusteella. Naapurini olikin sopivasti lahjoittanut minulle pari-kolme kerää mustaa Novitan Woolia, raidoiksi löytyi vielä keltaista Lai-la-lai Yarnz Sockia. Neuloin lapaset 2,5 mm puikolla, aloitussilmukoita saattoi olla 40, joista kavensin pois neljä ennen ranneresoria. Sitä, lisäsinkö neljä silmukkaa joustimen jälkeen, en enää muista. Peukalokiilankin tein, mutta en enää muista lisäysmääriä tai peukalon silmukkalukua. Lapasista tuli sovittamalla sopivat ja ne ovat olleet kovassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien. Itse asiassa niin kovassa käytössä, että lapasten kärjet ovat jo kovasti huopuneet, mikä vähän ihmetyttää ottaen huomioon Woolin konepestävyyden. Woolia taisi kulua vähän toista kerää.

Aloitin hyvissä ajoin jo toisia lapasia ajatellen seuraavaa talvea. Lapasneulonta kuitenkin tympi siinä määrin, että sain aikaan vain yhden lapasen ja vähän toisen vartta. Vasta kevään loskakelien iskiessä tajusin, että vaihtolapaset on pakko saada käyttöön jo tänä keväänä, sillä mitkään taloutemme rukkaset (mukaan lukien kurarukkaset) eivät ole täydellisen vesitiiviit.

Kylläpä näiden peruslapasten neulominen osasikin olla pakkopullaa. Enhän minä mitään muistiinpanoja ollut tehnyt, joten jouduin laskeskelemaan toiseen lapaseen silmukka- ja kerrosmääriä ensimmäisestä lapasesta. Raitalangaksi olin ostanut Gjestalin Baby Ullia, sillä huomasin olevani lähtemättömissä näistä Savon maakuntaväreistä. Lapaset on neulottu 40 silmukalla muutaman kerroksen verran edellisiä pidemmiksi, jotta menisivät seuraavanakin vuonna. Langanmenekki oli kuitenkin pienempi lyhyemmän varren vuoksi.

Kun kuopus oli saanut omat lapasensa, ilmoitti esikoinen tarvitsevansa kevääksi uudet kämmekkäät vanhojen käytyä hänen mielestään pieniksi. Sopiviksi väreiksi lapsi ilmoitti mitäpä muuta kuin mustan ja keltaisen. Ei auttanut muuta kuin kaivaa samat musta Wool ja keltainen Baby Ull esiin ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Kämmekkäät on neulottu 2,5 mm puikolla ja 48 silmukalla, mallineule on * 1 o kiertäen, 2 o, 1 n * ja peukalokiilassa on kuusi kahden silmukan lisäyskerrosta joka kolmas kerros. Esikoinen määritteli itse kämmekkäiden värien asemoinnin, ja lopputulos onkin kuulemma "juuri sellainen kuin halusinkin". Neulominen oli vähän vähemmän takkuista kuin pikkuveljen lapasten tekeminen, mutta onneksi tämäkin projekti on nyt tehty.

Jos omilla lapsilla ei olekaan riittävästi sukkia ja lapasia (ellei mummo niitä heille neulo), muiden lapsille neulomiselle ei näytä olevan aivan yhtä suurta kynnystä. Kuopukseni omahoitaja nimittäin odottaa kesävauvaa ja päätin, että neulon tulevalle vauvalle Norwegian Sweet Baby Capin.

Ajatus väriyhdistelmästä lähti naapurini lahjoittamasta tummanruskeasta langasta, jossa ei ollut vyötettä, mutta jonka naapuri kertoi olevan merinovillaa. Paikallisesta lankakaupasta etsiskelin kaveriksi sopivaa unisex-väriä - ja päädyin tietysti vaaleanvihreään Hjertegarnin Ciao Trunte -merinovillalankaan. Voisin kai puolustautua sanomalla, etten tiedä tulevan vauvan sukupuolta, joten en voinutkaan valita vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, jotka nekin olisivat rimmanneet tummanruskeaan. Mutta toisaalta, olisin voinut valita luonnonvalkoisen tai beigen. No mutta, vihreähän on paljon pirteämpi väri!

Oman neulekäsialani ja käytössä olevan langan huomioiden loin 102 silmukkaa 2,5 mm puikolle ja tein 12 lisäys/kavennus -kerrosta joka toinen kerros ennen päälaen kavennuksia. Solmimisnauhoina on neljän silmukan i-cord, jota neuloin noin 25 cm. Hattu painaa vaivaiset 20 grammaa ja sen koko osui aikalailla haluttuun, kuvausnuken päänympärys (38 cm) kun vastaa isohkon vastasyntyneen päätä (omien lasteni päät ovat heti syntymän jälkeen 36,5 cm ja 39 cm). Hattu mahtunee vielä vähän isompaankin päähän, joten kesävauvalle siitä lienee iloa vielä alkusyksystä.

Blogimiehen työkaverien perheeseen on syntymässä myös esikoinen, joten hänellekin päätin neuloa norjalaismyssyn.

Speksit ovat samat kuin ensimmäisessä myssyssä, värit vain ovat toisinpäin. Voi olla, että värit eivät kaikkia miellytä, mutta ainakin malliltaan hattu vaikuttaa oikein käytännölliseltä ja on mielestäni erinomaisen suloinen taakse tulevan pienen hiipankin takia. Näitä taidan neuloskella enemmänkin nyt, kun esimerkiksi Jorvin sairaalan synnyttäneiden osastolle kaivataan myssyjä lahjoitettavaksi vastasyntyneille vauvoille.