Death grip eli mitä tapahtui kolmosetapilla

Jotakin ennenkuulumatonta on tapahtunut: olen ryhtynyt tiukkapipoksi. Tai ehkä sittenkin tiukkasukaksi. Enkä kyllä ole varma, onko se aivan ennenkuulumatonta, mutta vallan harvinaista kuitenkin, ja syy on toistaiseksi jäänyt itselleni mysteeriksi. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kolmosetapin Indecisions-sukat tavalliseen tapaani 1,75 mm puikoilla, ja vaikka pienemmässäkin koossa oli silmukoita 72, sain aikaan sukkaparin, joka ei omiin kokoluokan 37-38 jalkoihin mahdu. M-koon blokkereille ne änkesin, mutta eipä tuosta nyt edustuskuvaksi ole.

Lanka on taas kerran Lanitium ex Machinan Basic Sockia, tällä kertaa värissä Golden Barley, joka on kuvasta poiketen luonnossa jonkin verran vähemmän kultainen ja enemmän haalea rusehtavan oljenkeltainen, omasta mielestäni oikein kaunis kuitenkin. Tein sukkiin ohjetta leveämmän nirkkotaitereunan ja kahdesta kantalappuvaihtoehdosta sen palmikkoversion.

Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.

Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.

Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.

Eväkkäät

Kiitos kaikille edellistä postaustani kommentoineille - tuskin minä osaan blogiani kokonaan hyljätä, mutta säännöllisyys on näemmä mennyttä elämää. Nytkin havahduin käsityöpöytääni raivatessa, että olen vallan unohtanut raportoida Tour-de-Sockin ensimmäisen etapin Fins-sukat, jotka vähän itsenikin yllätykseksi neuloin ihan täysin ohjeen mukaan. Kiirettä en pitänyt, joten päädyin omalla satunnaisneulonnallani sijalle 268.

Langaksi valikoitui juuri ennen Tourin alkua Lanitium ex Machinalta tilaamani Basic Merino Sock värissä Star Trek Into Darkness, puikkokoko oli minulle vakio 1,75 mm ja kooksi valitsin M:n eli 66 silmukan version. Kirjavassa langassa eviä muodostava mallikuvio ei juurikaan näy, mutta eipä se minua haittaa, sillä jollain kierolla tavalla pidän kovasti tuosta sikinsokinsekaisesta värjäyksestä. Tein terään puoli mallikertaa enemmän pituutta kuin mitä minimispeksit olisivat vaatineet, jotta sukista tulisi jotakuinkin aikuisten kokoa - ilmeisesti olen vanhemmiten ryhtynyt neulomaan aikaisempaa tiukempaa, sillä 60 silmukan kisaminimillä olisi minun käsissäni syntynyt lähinnä lasten sukat.

Näissä sukissahan on anatomialtaan jälkijättöinen kantapää, joka tosin tehtiin ilmeisesti ihan vaan huvikseen ennen vartta. Lupa olisi ollut tehdä pienet kiilat tuomaan kantapään seutuun lisää tilaa, mutta enhän minä sellaisia jaksanut ryhtyä säätämään. Niinpä omaan rintavaan jalkaani valmiit sukat ovat aivan liian tiukat kantapään diagonaalimitasta. En minä kyllä uusia villasukkia tarvitsekaan, joten alunperinkin ajattelin täyttää Tour-sukilla lipaston lahjaneulelaatikkoa.

Alunperin ajattelin purkaa lopuksi varrensuun hainevät, mutta en sitten viitsinyt, omalla tavallaan ihan veikeäthän ne ovat (etenkin, kun minun itseni ei tarvitse näitä sukkia käyttää). Yllättävän paljon malli söi lankaa, kulutukseksi olen merkinnyt 75 g; sekin kielinee tiukistuneesta neulekäsialasta, sillä ei sukkien koko ole juuri 38-39:a kummempi.

Ensi yönä alkaa Tourin kolmas etappi. Harkitsen vakavasti valvomista ainakin sen verran, että näen mallin. Jos se houkuttaa, voisi harrastaa pitkästä aikaa myös yöneulomista. Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa järjestyksessään kuudennen Kanteletar-parin valmiiksi (hullu mikä hullu).

Suomi-sukkatrilogian päätös

Mahtaneeko kovinkaan moni enää lukea blogeja tällä neulepodcastien ja instailun luvattuna aikakautena; minullakin blogisyötteenlukijasovellukseni Feedly lakkasi toimimasta puhelimessani, joten blogien lueskelu on jäänyt vähemmälle. Minulle kirjoittaminen on luontevampaa kuin kuvaaminen, joten en ole tullut koskaan luoneeksi Instagram-tiliä, Mikäli blogini kuihtuu, jäänee osa käsitöistäni muistiin merkitsemättä, sillä en jaksa viedä jokaista pikkuprojektia Ravelryynkaan.

Mutta Suomi-sukkatrilogian päätös ansaitsee kyllä oman postauksensa. Kävi nimittäin niin, että kun olin viime vuonna julkaissut ensin Echoes from Karelia -sukkaohjeen ja suunnitellut sen perään Sydämeni laulu -mallin juhlavuoden sukkakisaan, Tour-de-Sockin järjestäjä otti minuun yhteyttä kysyen, haluaisinko suunnitella sukkaohjeen vuoden 2017 kisaan. Olin jo alustavasti hahmotellut sukkatrilogian päätösosaa, joten oli helppo vastata pyyntöön myöntävästi - mikäpä sen hienompaa kuin päättää perinnekokoelma julkaisemalla sen viimeinen osa Suomen 100-vuotisjuhlavuonna varsin suureksi kasvaneessa kansainvälisessä sukkien nopeusneulontakisassa.

Suunnittelin Kanteletar-mallin neljälle eri silmukkamäärälle, joten jokaisesta koosta piti neuloa mallipari. Kaikki sukat olen neulonut 1,75- ja 2,25-millisillä Hiya Hiyan teräspyöröpuikoilla.

Ensin syntyivät L-koon sukat 72 silmukalla Kraft Hand-Dyedin huikeista värjäyksistä, joista vihreä on uniikki Trial&Error, vaaleanharmaa Phantom ja harmaanmusta Black Mamba. Sukista tuli itselleni hieman liian isot, joten ne saivat rakastavan kodin sukat kuvanneen ystäväni jaloista.

Itselleni napakasti istuvat sukat sain 66 silmukalla, lankoina antiikkitammen värinen Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Artichoke, tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sock värissä Scorzonera ja valkoinen Regia.

Isoimman koon (78 s) neuloin keskiharmaasta Novita Venlasta, vaaleanharmaasta Phantom-Kraftista ja vihreästä vintage-Vivasta, yli neljännesvuosisadan vanhasta länsisaksalaisesta (!!!) sukkalangasta. Koko oli oikein passeli apelleni, joka arvosti erityisesti sukan anatomista kantapäärakennetta.

Pienimpään kokoon (60 s) testasin kirjavaa pääväriä, Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Time Traveler. Musta on Kraftin Black Mambaa, valkoinen Regiaa ja kapeiden kirjoneuleraitojen vaaleanharmaa jotakin Handun kimallespesiaalia, jota sain joskus kanssaneulojalta jämän taannoiseen huiviprojektiini ja josta jäi sopiva jämänjämä näihin sukkiin. Omaan jalkaani en pienimpiä sukkia saanut mahtumaan, ja lahjoitinkin ne jo viime syksynä Hope ry:n villasukkakeräykseen.

Päätin neuloa oman kisaetappini aikana vielä yhdet Kantelettaret.

Palasin alkuun ja neuloin kuvan parin L-koossa suklaanruskeasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Ursus Arctos, valkoisesta Fabelista ja vihreänkirjavasta Kirjo-Pirkasta. Aika herkut tuli, mutta päätynevät lahjalaatikkoon, sillä minullahan on jo nuo M-koon sukat itselläni.

Olen ihan naurettavan ylpeä tästä sukkamallista. Hioin sitä saadakseni kaiken täsmäämään; ei ole ihan pikku juttu sarjoittaa neljään eri kuudella silmukalla jaolliseen kokoon noin isoa kirjoneulekuviota kuin mitä varren lintukuvio on. Onnistuin siinä mielestäni varsin hyvin. Kantapää on ollut osalle kisaajista turhankin avara, mutta tämän mallin etu on se, että sukan edetessä voi yhdistellä eri kokoja, vaikkapa neuloa varren kirjoneuleet isoimman koon mukaan ja vähennellä silmukoita yksiväriseen osaan ja neuloa vaikkapa kaikkein pienimmän koon kantapää sinne väliin. Mikään mallissa ei myöskään estä neulomasta aivan toisenlaista kantapäätä, jos mallin oma kuppikantapää ei itselle sovi. Muunneltavuus onkin yksi Kantelettaren parhaita ominaisuuksia.

Vuosi on kulunut, kun aloin hahmotella Kanteletarta, enkä vieläkään muuttaisi mitään. Tästä minun voi olla vaikea pistää paremmaksi, mutta ei kai tarvitsekaan. Minä olen tähtihetkeni jo saanut!

Viestejä hiljaiselosta

Neule- ja blogirintamalla on ollut viime viikkoina minun osaltani poikkeuksellisen hiljaista. Olenhan minä jotain välillä neuloskellut, ja kolme sukkaohjetta (vanhin tammikuulta, jumankekka!) odottaa sopivaa julkaisuaikaa - vaan se ei ole nyt eikä seuraavaan kahteen kuukauteen, sillä koko sukkia neulova maailma keskittyy tulevana lauantaina alkavaa Tour-de-Sock -kisaan. Pitänee julkaista jokin ohje kisanjälkeisestä sukkakrapulasta kärsiville, ja pari muuta vielä vähän myöhemmin.

Touria odotellessa päätin pusertaa loppuun jo kevättalvella Holst Garnin Coastista aloitetun Breathing Spacen, joka oli jäänyt ainakin pariksi kuukaudeksi vaiheeseen, jossa ensimmäinen hiha oli puolivälissä. Takkuinen oli senkin puseron loppusuora, sillä neulekäsialani vaihtelee sekä tietoisesti että tiedostamattani, ja ensimmäinen yritys jatkaa puolikasta hihaa johti vain purkamiseen turhan löysän käsialan vuoksi. Tahtia hidasti entisestään epäusko projektin onnistumisesta - mutta lopulta paidasta tuli odotuksia paljon parempi.

Niin, siinäpä se koivupöllin nokassa lepäilee viikattuna, päällään loppulangoista (melkein kahteen kertaan) neulottu kauluritötterö. Pitäisi saada kuvattua, mutta kukahan kuvaisi. Inhoan kuvattavana olemista ihan yhtä paljon kuin ennenkin, enkä ole jaksanut ruveta säätämään kolmijalan ja vitkalaukaisimen kanssa. Tätä menoa paita jää kuvaamatta ja käyttämättä vähintäänkin ensi vuoden savolaiseen retriittiin saakka. Mutta onpahan nyt neulottu jokavuotinen kiintiövaate, loppuvuodesta voinkin neuloa pelkkiä sukkia. Ja ehkä muutamat lapaset, pipon ja huivin.

Paidan ja kaulurin jälkeen iski paha neulejumi. Nolla keskeneräistä neuletta ja pari liian alkutekijöissään olevaa sukkamalli-ideaa eivät auttaneet asiaa. Epämääräisen levoton olo piti kuitenkin jotenkin saada taltutettua, joten päätin neuloa kaikki paksulankajämät ja muutaman ohuemmankin peittotilkuiksi.

Langat riittivät yhdeksään 20 cm x 20 cm -kokoiseen tilkkuun, jotka toimitan eteenpäin hyväntekeväisyyspeittoihin käytettäviksi. Voisin koota itsekin peiton, mutta puuttuvia 11 tilkkua saisi odotella luvattoman kauan, sen verran vähän enää neulon sellaisia lankoja, joiden jämät ohjautuisivat tilkkukäyttöön. Oma mieleni keventyi kummasti, kun sain mieltä vaivanneet epämääräiset langanloput kulutettua hyödyllisesti. Neulejumikin helpotti, ja tilkkujen jälkeen oli mukava tarttua unelmanpehmeisiin, käsinvärjättyihin lankoihin sekä valmiiseen huiviohjeeseen.

Tour-de-Sock tulee, oletko valmis?

On taas sukkahullujen neulojien paras vuodenaika, kun Tour-de-Sock -kisa lähestyy. Edellisinä vuosina ilmoittautuminen on ollut toukokuussa ja itse kisa on käyty kesä-heinäkuussa, mutta tänä vuonna järjestäjäosapuolen henkilökohtaisten aikataulujen vuoksi ilmoittautuminen on juuri käynnistynyt ja kestää juhannukselle. Itse kisa alkaa vasta heinäkuun puolivälissä.

Odottavan aika on pitkä, joten jo hyvän aikaa sitten lähestyin Tour-de-Sockin järjestäjää kysyen, haluaisiko hän tarjota kisaan osallistuville yllätysbonuksen ns. lämmittelyohjeen muodossa. Minulla nimittäin oli takataskussa sopivan helppo ja kolmeen kokoon sarjoitettu unisex-sukkamalli, jonka arvelin passaavan odotusajan puuhasteluksi myös niille, jotka eivät ole vielä niitä kaikennähneitä kehäraakkeja, joille mikään villasukkiin liittyvä inhimillinen (tai epäinhimillinenkään) ei ole vierasta.

Priha-sukkien ohje on ladattavissa Tour-de-Sockin nettisivulta heti, kun on maksanut osallistumismaksun ja saanut käyttäjätunnuksen sivustolle. Ohje on yksinoikeudella Tourille osallistuvien käytössä kisan loppuun eli jonnekin syyskuun puolivälin tietämille asti. Sen jälkeen ohje vapautuu yleiseen jakoon Ravelryssa.

Malli on samasta muotista kuin Echoes from Karelia ja Sydämeni laulu, eli sukat neulotaan varresta varpaisiin, niissä on helpot kirjoneuleraidat varressa ja päkiässä, kantapää on ranskalainen ja muutoinpa mennäänkin 3 o, 1 n -joustimella. Innoituksensa näiden sukkien kirjoneulekuviot ovat saaneet pohjoiskarjalaisen äitini peruja olevasta kapeasta raanusta, joka tosin nyttemmin on jo siirtynyt eteenpäin materian kiertokulkuun.

Oman malliparini (yllä) neuloin Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Charcoal (ihana, ihana harmaa!) ja Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom (luottovaaleanharmaani). Parempaa kuvaa en ehtinyt sukista ottaa ennen kuin ne päätyivät silloisen (ja taas tulevan) työkaverini omistukseen.

Tällä kertaa minulla oli muutama testineuloja, joista yhdeltä sain tämän edustavan kuvan hänen neulomistaan sukista. Malli on mielestäni varsin unisex, ja sen vuoksi sarjoitin ohjeen kolmeen eri kokoon eli 64, 72 ja 80 silmukalle. Lisäksi tätä sukkamallia on helppo itsekin varioida monin eri tavoin vaikkapa neulesuuntaa, kantapäämallia tai yksiväristen osuuksien mallineuletta vaihtamalla.

Oma Tour-odotuksenikin sai näin ihan uuden kulman, kun seurailen, miten osallistujat löytävät ja ottavat vastaan Prihan. Toistaiseksi malli on saanut odotuksiani enemmän ihastelua ja muutamat ovat jo ehtineet tarttua puikkoihinkin. Tästä se kesän eeppisin neulehupi alkaa!

Aina ei pukkaa priimaa

Tässä taannoin töissä oli tulossa koko päivän mittainen, lähinnä luentoja käsittävä koulutuspäivä, ja sitä varten oli kehitettävä jotain yksinkertaista neulottavaa hereillä pysymisen takaamiseksi. Selailin taas kerran Suurta kinnaskirjaa ja nappasin sieltä mallineuleen, jonka arvelin sopivan miesten sukkiin. Mustaa ja harmaata Novita Venlaa, 1,75 mm luottopuikot ja 80 aloitussilmukkaa, siinäpä sopivat aloitusspeksit.

Niinhän siinä sitten kävi, että olin koulutuspäivänä päivystäjän työpari, potilaita putkahteli vastaanotolle tasaiseen tahtiin, enkä lopulta ehtinyt luennoille ja neuleen pariin lainkaan. Niinpä aloitettu helpponeule oli pakerrettava loppuun kotona.

Kyllä, tylsää oli ja pohjan kuviointikin on aika ruma. Punnersin kuitenkin sukkaparin loppuun pikkuhiljaa suomalaisella periksiantamattomuudella melkein pelkästään siksi, että saisin lipaston lahjoituslaatikkoon jotkin isommatkin sukat tarjolle. Lopullista kokoa en ole sen tarkemmin arvioinut, mutta eivätköhän nuo vähintään kokoluokan 42-43 jalkoihin mene.

Vaan se hyvä puoli näissä tylsäsukissa oli, että ponnistauduin taas pitkästä aikaa ruutupaperin ääreen pienimuotoisiin suunnittelupuuhiin. Sieltä se taas pitkästä aikaa pärähtää käyntiin, suunnittelumoottori; eri asia sitten, syntyykö pelkkää suttua ja sekundaa, vai päätyykö jokin aihio lopulta puikkojen kautta ohjeeksi asti.

Krysanteemi

Neulojienkin maailmassa muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Kaksivärinen patenttineule, jota englanninkielisen brioche-termin vuoksi tuttavallisesti briossiksikin kutsutaan, taisi jo mennä pois muodin terävimmältä huipulta, mutta milloinkas minä olisin muotivirtauksien mukaan mitään tehnytkään. Mikä sitten sai minut tarttumaan kaksiväriseen patenttiiin juuri nyt, vaikka itse tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu? Jäljet sylttytehtaalle ovat lyhyet ja ne johtavat kirjastoon, josta lainasin hiljattain Vicki Twiggin kirjan Kääntöneuleet (kuva kustantajan eli Minervan sivulta röyhkeästi napattu):

Kirjassa esitellään uudeksi väitetty silmukkatyyppi, Twigg stitch, ja niistä muodostuva kaksivärinen ja kaksipuoleinen joustinneule. Olihan sitä pakko kokeilla ja ryhtyä analysoimaan, miten Twigg stitch oikeastaan eroaa kaksivärisestä patenttineuleesta. Hetki siinä meni, ja johtopäätökseni oli lopulta se, että Twigg stitch on vain yhdenlainen tapa tehdä kaksiväristä patenttia molemmilla väreillä yhtä aikaa. Itse tekniikan takia lankojen kireys on hieman erilainen kuin patenttineuleessa, joten myös väritasapaino on jossain määrin erilainen nurjien silmukoiden kohdalla. Lisäksi Twigg stitch -metodilla on mahdollista saada aikaan kavennuksia ja lisäyksiä, jotka toistuvat samanlaisina neuleen molemmin puolin, eri väreillä vain. Erinomaisen houkutteleva tekniikka siis, joten päätin kokeilla Twigg stitch -metodia johonkin pieneen kaksiväriseen patenttimalliin. Malliksi valikoitui Soile Pyhänniskan eli Neulovan nartun Krysanteemi-kämmekkäät.

Kokeilin saman tien luoda silmukat Twiggin kirjassa esitellyllä italialaisella aloituksella, jossa virkataan ensin apulangalla ketjusilmukkaketju ja sen avulla luodaan silmukat kahdella värillä tietyllä tavalla lankoja kieputellen. Apulangan purkamisen jälkeen luontireuna jää joustavaksi ja joustin ikään kuin jatkuu reunan yli nurjalle puolelle. Kätevää kerrassaan. Vaan siihen se kätevyys sitten jäikin. Sinänsä Twigg stitchin metodilla neulominen kävi kätevästi kirjoneuleisiin tottuneelta, mutta voi tuska miten neulos alkoikaan kiertyä spiraalille! Kävin kurkkaamassa Twiggin Ravelry-ryhmää ja totesin, että joku muu oli tehnyt saman huomion. Purkuun siis, ja Krysanteemit työn alle ihan rehellisellä kaksivärisellä patenttineuleella. No, luontikerroksen tein edelleen kuten yllä kuvasin, ja vielä ensimmäisen varsinaisen pyöröneulekerroksenkin Twiggin tyyliin, mutta sitten siirryin patenttiin.

Kuvan kämmekäsparin neuloin rennosti 1,75 mm puikoilla, lankoina käytin okrankeltaista Malabrigo Sockin sekä hiilenharmaata Lanitium ex Machinan Basic Sockin jämää; kulutusta en tullut mitanneeksi sen tarkemmin, mutta vajaan 30 gramman Malabrigo-jämästä jäi vielä reilu nöttönen jäljelle. Sen verran sooloilin vielä alussa, että neuloin yhteensä viisi kerrosta kaksiväristä patenttia / Twigg stitchiä, ennen kuin aloitin varsinaisen kuvion. Päättelykerroksen jouduin tekemään arviolta neljästi, ennen kuin se oli riittävän löysä (tiukka se on vieläkin), ja siitä viisastuneena jätin peukaloon pari ylimääräistä silmukkaa ja päättelin sen silmukat vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Ei kerrota kenellekään, että toiseen kämmekkääseen jäi nurjalle puolelle pari virhettä. Huomasin ne vasta lankoja päätellessäni, muuten olisin luultavasti purkanut virheisiin saakka ja neulonut uudelleen. Vaan hullu ei huomaa, ja viisas ei virka - ja nyt se on todistettu, etten taida olla järin viisas. Jospa siitä huolimatta kauniit patenttikämmekkäät löytäisivät käyttäjän, sillä itsehän en tämän sortin kädenlämmittimiä enää käytä, kun nykyinen työni ei vaadi pitkiä istuntoja näppäimistön äärellä.

Sen verran tuo Twigg stitch jäi kutkuttelemaan, että täytynee joskus palata uudelleen jonkin kaksivärisen patenttineuleohjeen pariin ja vääntää se Twiggin tyyliin. Tai voisihan sitä suunnitella jotain omaakin, vaikkapa kirjan kannessa olevan huivin kaksivärikuvioinnin tyylistä kääntönreunusta sukkiin?

Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.

Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!

Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.

Kun vielä pystyi neulomaan

... neuloin taas kerran kirjoneulesukat, joiden mallikuvion nappasin Suuresta Kinnaskirjasta.

Aloitin nämä varpaista lähtien savolaisessa retriitissä neulottavaksi. Siellä ohi ajoi kuitenkin Sock Madnessin kisakierros, ja senkin jälkeen takkusi vähän. Jostain syystä mallikuvio vaati jonkinlaista tarkkaavaisuutta ja vähän löysänsorttistakin olin ryhtynyt neulomaan, mikä ei koskaan tuota ihan yhtä siistiä lopputulosta kuin napakka neulominen. Vaan mitäpä eivät laatulangat pelastaisi: näissä käytin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä vaaleanharmaa Phantom ja tummanruskea Trial&Error -uniikki, jota lähinnä oleva vakioväri on Robusta. Kuviokohdistuksen vaihdoin tarkoituksella toiseen sukkaan päinvastaiseksi (ts. toisessa sukassa keskellä edessä/päällä oleva kuvio on toisessa sukassa keskellä takana/pohjassa), sillä olisihan se nyt ihan liian tylsää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista sukkaa...

Rennosta neuleotteesta johtuen näistä 72 silmukan sukista tuli aika reilut, sellaiset arviolta kokoluokan 40-41 jalkaan sopivat. Hyvä niin, sillä sen kokoluokan sukkia onkin lahjalaatikossani vähemmän kuin omaan pienempään jalkaani sopivia. Eivätköhän nämäkin jollekulle sukankuluttajalle kelvanne, vaikkeivät itseäni lopulta (luksuslankoja lukuunottamatta) kovin sykähdyttäneetkään.

Kun ei pysty neulomaan

... tulevat sanat.

Jospa olisinkin sorsa.

Rantasulassa sukeltaisin

pyrstösulat pystyssä

ei huolta huomisesta.

Tai sitruunaperhonen.

Sinne tänne lepattaisin

kevättuulesta huumaantuneena.

Vaan ehkä kaikilla murheensa.

Sulaako lampi, pesälle paikka,

löytyykö puoliso, miten avuttomia poikaset.

Ja se pahuksen vastatuuli.

Juuri kun kevään ensimmäinen leskenlehti oli löytynyt.