Aina ei pukkaa priimaa

Tässä taannoin töissä oli tulossa koko päivän mittainen, lähinnä luentoja käsittävä koulutuspäivä, ja sitä varten oli kehitettävä jotain yksinkertaista neulottavaa hereillä pysymisen takaamiseksi. Selailin taas kerran Suurta kinnaskirjaa ja nappasin sieltä mallineuleen, jonka arvelin sopivan miesten sukkiin. Mustaa ja harmaata Novita Venlaa, 1,75 mm luottopuikot ja 80 aloitussilmukkaa, siinäpä sopivat aloitusspeksit.

Niinhän siinä sitten kävi, että olin koulutuspäivänä päivystäjän työpari, potilaita putkahteli vastaanotolle tasaiseen tahtiin, enkä lopulta ehtinyt luennoille ja neuleen pariin lainkaan. Niinpä aloitettu helpponeule oli pakerrettava loppuun kotona.

Kyllä, tylsää oli ja pohjan kuviointikin on aika ruma. Punnersin kuitenkin sukkaparin loppuun pikkuhiljaa suomalaisella periksiantamattomuudella melkein pelkästään siksi, että saisin lipaston lahjoituslaatikkoon jotkin isommatkin sukat tarjolle. Lopullista kokoa en ole sen tarkemmin arvioinut, mutta eivätköhän nuo vähintään kokoluokan 42-43 jalkoihin mene.

Vaan se hyvä puoli näissä tylsäsukissa oli, että ponnistauduin taas pitkästä aikaa ruutupaperin ääreen pienimuotoisiin suunnittelupuuhiin. Sieltä se taas pitkästä aikaa pärähtää käyntiin, suunnittelumoottori; eri asia sitten, syntyykö pelkkää suttua ja sekundaa, vai päätyykö jokin aihio lopulta puikkojen kautta ohjeeksi asti.