Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.

Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!

Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.