Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.
Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.
Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.
Kanteletar on kyllä kaunein kirjoneulesukkamalli mitä tiedän. On ollut kiehtovaa katsoa kaikkia eri väriyhdistelmiä millä malli on toteutettu.
VastaaPoistaTosi kauniit ovat nuo Kantelettaret myös musta-harmaa-valkoisina! Taitavat olla ihan mun suosikit noista eri väriyhdistelmistä, joista olet niitä tehnyt!
VastaaPoista