torstai 10. elokuuta 2017

Death grip eli mitä tapahtui kolmosetapilla

Jotakin ennenkuulumatonta on tapahtunut: olen ryhtynyt tiukkapipoksi. Tai ehkä sittenkin tiukkasukaksi. Enkä kyllä ole varma, onko se aivan ennenkuulumatonta, mutta vallan harvinaista kuitenkin, ja syy on toistaiseksi jäänyt itselleni mysteeriksi. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kolmosetapin Indecisions-sukat tavalliseen tapaani 1,75 mm puikoilla, ja vaikka pienemmässäkin koossa oli silmukoita 72, sain aikaan sukkaparin, joka ei omiin kokoluokan 37-38 jalkoihin mahdu. M-koon blokkereille ne änkesin, mutta eipä tuosta nyt edustuskuvaksi ole.


Lanka on taas kerran Lanitium ex Machinan Basic Sockia, tällä kertaa värissä Golden Barley, joka on kuvasta poiketen luonnossa jonkin verran vähemmän kultainen ja enemmän haalea rusehtavan oljenkeltainen, omasta mielestäni oikein kaunis kuitenkin. Tein sukkiin ohjetta leveämmän nirkkotaitereunan ja kahdesta kantalappuvaihtoehdosta sen palmikkoversion.


Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.

Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.


Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.


2 kommenttia:

  1. Kanteletar on kyllä kaunein kirjoneulesukkamalli mitä tiedän. On ollut kiehtovaa katsoa kaikkia eri väriyhdistelmiä millä malli on toteutettu.

    VastaaPoista
  2. Tosi kauniit ovat nuo Kantelettaret myös musta-harmaa-valkoisina! Taitavat olla ihan mun suosikit noista eri väriyhdistelmistä, joista olet niitä tehnyt!

    VastaaPoista