Kopukoita Taalainmaalta

Olen jatkanut hyvin alkanutta Tour-välitöiden putkea kirjoneulelapasten merkeissä. Dala Selbu Hybridit aloitin ennen vitosetapin alkua ja päädyin neulomaan ne loppuun ennen sukkaetapin aloittamista.

Koska olen melkolailla tylsä ja ennalta-arvattava, tein näihinkin lapasiin samanlaisen rannekkeen kuin kaksissa edellisissä Seppo-lapasissa. Noin muutoin neuloskelin aikalailla ohjeen mukaan, mitä nyt peukalon sisäpuolelle tein saman kuvion kuin ulkopuolelle alkuperäisen ohjeen tekstikuvion sijaan.

Kämmenselästä kuviot ovat peilikuvina. Hevosaiheen tienoilla käytin pitkien lankajuoksujen sitomisessa onteloneuletekniikkaa, joka tuottaa erinomaisen siistin lopputuloksen, mutta on jonkin verran joustavampaa kuin perinteinen tapa. Viimeistelemättömissä lapasissa keskusosa pullotti hieman löysempänä, mutta kastelu ja kuosittelu teki tehtävänsä.

Pitkäthän näistä taas tuli, niin kuin kaikista valmismalleista tuppaa minun neulominani tulemaan. Olisivat ihan sopivat teinipoikani pitkäsormisiin käsiin, mutta hevosaihe sai hänet kavahtamaan - hänen luokallaan on puheitten mukaan ihan liikaa "tosi rasittavia hevostyttöjä". Niinpä nämäkin lapaset menevät lipaston laatikkoon odottamaan sopivaa lahjoituskohdetta.

Ai niin, ne langat. Vihreä on länsisaksalaista vuosikertalankaa, Schoeller Esslinger Vivaa ja valkoinen kirpparilta ostettua, luultavasti Vivan ikäluokkaa olevaa Novitan Panda Babya, molemmat fingering-paksuutta, ensin mainittu vahvikkeella ja jälkimmäinen puhdasta villaa. Muistiinpanojen mukaan langankulutukset ovat 32 g ja 25 g, puikot olivat taas vakiot eli 2,25-milliset. Miten sitä ei enää tasamillisillä osaa neuloakaan, kaikki on noita varttikokoja...