Helmiä ja pitsiä

En pysy blogini päivityksessä millään missään järkevässä aikataulussa. Ehkä vika onkin siinä, että koko bloggaaminen on jo niin vanhanaikaista. Mutta minä en instaa, vlogaa/tubeta, snäppää enkä tviittaa, fasetan hyvin harvakseltaan ja Pinterestiinkin loin tunnukset vain päästäkseni käsiksi johonkin kuukkelin mukanaan tuomaan käsityömalli-ideaan. Wappaan kyllä, mutta vain hyvin pienessä piirissä, enkä silloinkaan käsitöistä. Yhden neulepodcastiksi luettavan tubevideon olen katsonut, mutta siihen se on sitten jäänyt. Olen auttamattomasti ulkona someskenestä, ja ihan omasta halustani, en siksi, ettenkö osaisi tai tietäisi, miten ja missä voisi somettaa. En vaan jaksa, mutta yritän sentään pitää vanhanaikaisesti blogipäiväkirjaa valmistuneista käsitöistä. Joskus on itsekin hauska palata vuosia taaksepäin ja ihmetellä, mitä onkaan tullut tehdyksi.

Pitkän johdanto oli aasinsilta siihen, että minulla on vielä sukka-Tourin neljännen etapin sukat esittelemättä, vaikka viideskin osuus on ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Nelosetapille kerrottiin tarvittavan langan lisäksi 180 helmeä. Vaikka helmien laittelu neuleeseen on minusta oikein mukavaa puuhaa, en oikein arvosta helmisukkia käytännön näkökohtiin vedoten: olen jo kertaalleen onnistunut kävelemään itselleni rakon akillesjänteen huudeille, kun käytin parin vuoden takaisia Tour-helmisukkia varrettomissa goretex-kengissäni. Niinpä valikoin vähistä langoistani vähintään neljännesvuosisadan vanhan Schoeller-Esslinger Viva -sukkalangan retrossa sammalenvihreässä sävyssä sekä rubiininpunaiset helmet - niitä helmiäkään kun ei ollut varastoissani varsinaisesti valittavaksi asti.

Malliksi paljastui A Song of Beads and Lace, ja hetken harmittelin, ettei minulla ollut yhtään hienompaa lankaa ja kauniimpaa lanka-helmiyhdistelmää. Päätin tehdä tällä kertaa sukkaparin minimivaatimusten mukaisesti sillä ajatuksella, että kyllä aika tavaran kaupitsee. Pienimmässä koossa on 64 silmukkaa, ja rohkeasti päätin 1,75-millisten puikkojeni kyllä riittävän.

Ihan kauniithan niistä tuli, vähän niin kuin puolukoita varvikossa tai karpaloita suolla. Neuloskelin sukat mökillä upean kesäisestä viikonlopusta nautiskellen. Ilma oli suosiollinen ulkona neulomiselle: järveltä tuuli reippaanlaisesti, joten siivekkäistä ötököistä ei juuri ollut riesaa, samainen tuuli piti ilmanalan sopivan raikkaana auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta.

Loppua kohti kiristin vähän tahtia, että saisin sukat pois puikoilta hyvissä ajoin ennen työviikon alkua. Valitettavasti se vaikutti aavistuksen neulekäsialaan: jälkimmäinen sukka on aavistuksen tiiviimpi kuin ensimmäinen. Ei se ehkä keskivertosukankuluttajaa haittaa, mutta itse olen nykyään raivostuttavuuteen asti tarkka sukkien istuvuudesta ja sopivuudesta, joten harmittihan se hiukan. Jospa sukkien tuleva omistaja (kuka se sitten lieneekin) ei kuitenkaan olisi melko huomaamattomasta kokoerosta moksiskaan. Minut viikonlopun mökkineuloskelu vei tällä etapilla nipin napin 50 parhaan joukkoon eli sijalle 45.