Palmikoita melkein randomisti

Se on sitten tämän vuoden Tour-de-Sock paketoitu - suomalaiset jyräsivät tänäkin vuonna laajalla rintamalla, mikä tuntui jäytävän yllättävänkin monia toismaalaisia neulojia. Vaan minkäs sille voi, jos vaan on niin nopea ja näppärä sekä erityisesti sitkeä ja tavoitteellinen. Minä tosin rentoilin onnistuneesti tänä vuonna, kuudennen etapin aloitin viisi tai kuusi päivää starttiajankohdan jälkeen. Tulihan ne Entanglements-sukat kuitenkin neulottua, vieläpä määräajan puitteissa.

Tällä kertaa työn alle lähti pienin koko, lankana käytin ihan Touria varten hankkimaani pinkkiä Regiaa ja puikot olivat ne vakiot eli 80-senttiset ja 1,75-milliset Hiya Hiyan teräspyöröt. Koko mallin juju oli arpomalla kehittyvä palmikkoviidakko. Minulla oli kipossa numerolaput 1-7 ja lisäksi kolikko, jota viskellä. Näillä välineillä ja välillä ihan itse omin päin palmikkojen suuntia päättämällä sain aikaiseksi epäidenttisen sukkaparin 75 grammasta lankaa.

Moni tuskasteli sitä, että tälläkin Tour-ohjeella tuli minimispekseillä kohtuuttoman isot sukat. Minä onnistuin tikistämään omat sukkani niukahkoon 36-37 kokoluokkaan. Ihan kiva malli, enkä ymmärrä, mikä tässä nyt oli taas joillekin (rapakontakaisille) neulojille niin ylitsepääsemättömän hankalaa. Helpompaa kuin heinänteko, sanoisin, vaikken koskaan ole heinäntekoa kokeillutkaan.

Oli kiva olla mukana paikallisten neulojien Finnish Kalakukko -tiimissä, sen siivittämänä sain tahkottua lopulta kaikki etapit vastoin ennakko-odotuksiani. Tosin viidennen etapin sooloilin omia polkujani, mutta sen tein sentään annetun aikarajan sisällä.

Siinäpä minun Tourini 2016. Yhdetkään sukat eivät näillä näkymin jää omaan käyttööni, mutta eivätköhän ne ajan kanssa löydä ottajansa. Sen verran kivaa oli, että taidanpa osallistua ensi vuonna myös, samalla rennolla otteella ja toivottavasti samassa rennossa tiimissä kuin tänä vuonna.