Ruba'iyat

Sukkainnostus on vaihteeksi ottanut ja kadonnut kokonaan, niinpä nähtiin sekin päivä, että jätin Tour-de-Sockin yhden etapin kokonaan väliin. Viidennen etapin malli oli ihan perusnätti ja pienin muutoksin se olisi ollut kohtuullisen kivaa neulottavaa, mutta ei vaan huvittanut, ei sitten yhtään. Sukkien sijaan neuloin taas kirjoneulelapaset, kun sain vision yhdistää mustan Novita Woolin ja sinapinkeltaisen Wollmeise Twinin jämän. Malliksi valikoitui maksuton Ruba'iyat Mittens, joka tosin koki käsittelyssäni jonkin verran muutoksia, sillä halusin pidemmän peukalokiilan. Uutta kiilaa piirrellessäni huomasin kaaviossa virheitä, jotka korjasin samalla omaan piirrokseeni.

Omassa versiossani lapasen suussa on muutama kerros aina oikein -neuletta joustimen sijaan. Pitkän peukalokiilan vuoksi kämmenselän pääkaavioonkin tuli puolikas ruutu lisää. Puikkoina käytin 2-millisiä yksivärisillä kerroksilla ja 2,25-millisiä kirjoneuleessä. Tulin neuloneeksi aika napakkaa, koska kuvittelin isohkon silmukkamäärän ja fingeringiä paksumpien lankojen tuottavan muuten valtavat patakintaat. Lapasista tulikin tiiviit ja napakat, melkein omaan käteeni sopivat, kenties vain sentin verran liian pitkät omaan käteeni (ja makuuni).

Monta asiaa jo muutin, mutta pari kohtaa jäi vielä harmittamaan. En hoksannut kohdistaa rannekuvion keskikohtaa kämmenselän kuvion keskelle (tai päinvastoin), nyt niissä on parin silmukan heitto. Harvinaisen ärsyttävää, jos tietää katsoa. Peukalokiilastakin tuli lopulta vähän turhan pitkä. Ja kärkikavennukset olisi pitänyt ehdottomasti aloittaa kerrosta myöhemmin, nyt tumma kavennuslinja syö toisen vaalean vinoraidan alleen. Suunnittelin hetken neulovani vielä parannellun version, mutten lopulta jaksanut.

Woolia kului punnituksen mukaan 51 g ja Wollmeisea 34 g, eli ihan tuhdit lapasethan näistä tuli. Pidän itse kuvioista ja värityksestä todella paljon, eikä istuvuudessakaan ole suurempaa moittimista, paitsi ehkä se yksi ylimääräinen sentti sormille. Vaan noinkohan kestän tietoisuutta tuosta kuviokohdistuksen puutteesta; jää siis nähtäväksi, hylkäänkö tämänkin lapasparin jemmalootaan odottamaan suurpiirteisempää käyttäjää, vai pystynkö sietämään epätäydellisyyttä ja käyttämään näitä itse.

Mutta voi miten minä rakastankaan kirjoneuletta!