Kilttisukat

Sukkahulluttelu jatkui viidennen kierroksen "monsterisukilla" eli speksien mukaan paksusta sukkalangasta neulottavalla, paljon lankaa kuluttavalla mallilla. Jo ennen kierroksen alkua annettiin lupa käyttää keskipaksua (= sport) sukkalankaa, joten vaikka alunperin olin ajatellut jättää monsterisukat kokonaan neulomatta, päätin katsastaa mallin ja päättää vasta sitten, käyttäisinkö ainokaiset kaksi vyyhtiäni Väinämöinen Sportia värissä Antiikki kisasukkiin. For Whom The Bell Tolls vaikuttikin sen verran kivalta palmikkomallilta, että veivasin yhden Väiski-vyyhdin kakulle ja ryhdyin puuhastelemaan 2,25 mm puikolla.

Niinhän siinä kävi, että jouduin purkamaan pitsikäänteen ja sen alla olevan joustimen, sillä pitsi kiristi liikaa hyvin muodostuneiden pohkeideni ympärillä. Vaihdoin 2,75 mm puikkoon, jolla neuloin pitsiosan ja palmikko-osuuden yläosan. Piiloon jäävän joustimen ja loput sukista säären puolivälin alapuolelta tein 2,25 mm puikoilla.

Kisavaatimusten mukainen 14,5 tuuman varsi näytti vallattoman pitkälle, ja pelkäsin langan loppuvan tyystin kesken. Lopulta lankaa jäi yli 16 g ja varsissa olisi saanut olla tuuman verran lisäpituuttakin, sen verran paljon pituutta katoaa sukat jalkaan vetäistessä. Vaan ihan hienothan niistä tuli, ja arvelin poikkeuksellisesti pitää sukat ihan itselläni ainakin sen aikaa, että näen, tuleeko tällaisia polvisukkamittaisia käytettyä.

Saatoin muuten saada jokusen hitaan katseen muutamilta ulkoilijoilta, kun mallailin sukantekelettä keskustan liepeillä olevan lammen pohjukassa majapaikkaansa pitävän patsaan jalkaan vaadittua work in progress -kuvaa varten. Olisipa makoisaa neuloa tuolle alastomalle neitokaiselle rehdit villasukat jalkoja lämmittämään, vaan tuskinpa ne kauaa jaloissa säilyisivät. On tälle leidille taidettu ennenkin yrittää jotain pukinetta laitella, mutta huono on ollut vaatetuksen pysyvyys.

P.S. Lipsahdin taas puolivahingossa kisan kuudennelle kierrokselle. Se ei ollut tavoitteena, ja mielestäni puuhastelin neulontapäivinä hurjasti kaikkea muutakin (sekä nukuin kaikki yöni tyytyväisenä sen sijaan, että olisin harrastanut kellonympärineulontaa), mutta ilmeisesti pitkävartiset sukat aiheuttivat rimakauhua osassa neulojista sen lisäksi, ettei minun ole tarvinnut kilpailla jatkopaikoista kisan nopeimmissa joukkueissa. Omasta mielestäni nämä sukat eivät olleet erityisen vaativat tai suuritöiset, sillä lanka oli muita kisasukkia paksumpaa ja silmukoitakin siten vähemmän kerroksellaan.