Täysi ympyrä

Minulla on ollut vuosia kotivillatakkina naapurini Seiskaveikasta neuloma, lähes polvimittainen ja melkein kilon painoinen palmikkotakki. Nypyistään ja venähtämisestään huolimatta se on ollut mitä parhain kotilämmike, ja siitä innostuneena päätin joskus vuosi sitten, että voisin kai tehdä itselleni toisenkin paksun, mutta vähän sopivammankokoisen villatakin. Sopivasti neulojatoveri diilasi Oulun jo edesmenneestä Menitasta Seiskaveikan paksuista tummanharmaata Lauri-sukkalankaa hintaan 2,50 € / 100 g. Kun rakas neulojaystävä vielä lahjoi minua Full Circle -takkiohjeella, homman piti olla neulomista vaille valmis. Vaan ottihan se taas vuoden saada homma tehtyä - lopulta talviolympialaisten aikaan päätin toimeentua, ja päätös piti.

Kerrankin tein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mallitilkkuja, jotka kastelin ja kuivasin ennen neuletiheyden mittaamista. Päädyin tilkkujen perusteella 4 mm puikkoon ja L-kokoon, vaikka se noin kirjaimena pieneltä tuntuikin - vaan kun mallitilkun perusteella minun piti päästä sopiviin mittoihin juuri tuolla koolla.

Villatakista tuli varsin kivannäköinen, kaikkien pikkufiksailuiden jälkeen. Ohje oli kyllä aivan erinomainen, joten sen puoleen muutoksia ei olisi tarvinnut tehdä, mutta symmetriavammaisena tein etukappaleiden palmikot toistensa peilikuviksi samoin päin kiertyvien sijaan. Hihansuihin tein ohjetta isommat palmikkokuviot ja koska mallissa on todella kapeat hihat, kavensin hihoja hieman maltillisemmalla tahdilla. Kapeat ne ovat kyllä edelleen. Lisäksi alkuperäisessä mallissa on vain kolme nappia takin yläosassa, minä tein napinläpiä koko napituslistan matkalle.

Hätähousuna kyselin sopivien nappien perään neulefoorumilla, ja lopulta päädyin hankkimaan perusnapit SPR:n Kontista. Siellä pieni pussillinen kierrätysnappeja maksaa euron, joten kovin korkealta en putoa, jos joskus tekee mieleni vaihtaa vähän fiinimmätkin napit. Eipä tälle villatakille muutenkaan tullut turhan paljoa hintaa, kuluihan lankaa vain noin 650 g.

Full Circlen takaosan juju on keskellä kulkeva palmikko - tämä takki päällä minulla on kerrankin selkärankaa! Lauri-sukkalankaa oli mukava neuloa ja siitä tuli helposti siistiä jälkeä, joten kaiken piti olla juuri kohdallaan.

Vaan se koko. Siitä tuli liian pieni. Makkarankuori kerrassaan. Neuletiheyteni ei vastannutkaan mallitilkkuni tiheyttä, vaan olin neulonut takin selvästi napakammin. Edes läpimäräksi kastelu ja reilu pingotus ei pelastanut kaikkea. Neuletiheydestä johtuen takki jäi myös hieman lyhyeksi omaan makuuni. Niinpä ei olekaan ihme, että takki jäi lopulta kuvaamatta päälläni, vaikka suunnittelinkin jonkinasteista kuvasessiota kuun alussa pidetyn savolaisen neuleretriitin yhteyteen.

Eihän tässä tietysti tarvitsisi muuta tehdä kuin hoikistua pari vaatekokoa sopiakseen kauniiseen villatakkiin. Sitä paitsi se hoikistuminen olisi terveydenkin kannalta ihan suotavaa. Mutta toistaiseksi on tyytyminen makkarankuoreen tai siihen, että hiippailen edelleen jättisuuressa veikkatakissani pitkin kotinurkkia.