Kaarisilta revisited

Mikä on omahyväisyyden huipentuma? Neulojan kohdalla se lienee jumittuminen neulomaan monta asustetta putkeen samalla, omalla mallilla. Minä jäin juuri siten koukkuun Kaarisilta-huiviin.

Ensin sain vision siitä, miten hienosti Imagine When -huivista yli jäänyt liukuvärjätty vironvilla sopisi Kaarisillan pohjaväriksi. Raitoihin nappasin kirpparilta haalittua vaalean beigeä Novitan Floricaa. 

Pohjaväri vaihtuu kyllä ruskehtavasta mustan kautta takaisin ruskeaan, mutta olisin toivonut sen ehtivän enemmän okraan asti. Toisaalta tällaisenaan huivi on melko neutraali ja sopii monenlaisten vaatteitten seuraksi.

Kun kerran alkuun oli päästy, päätin samoilla vauhdeilla käyttää vuosi sitten Emmalta retriitissä vaihdetun punasävyisen vironvillajämän. Hetken muita lankoja pyöriteltyäni valitsin raitalangaksi Inaya Creationsin pinkihtävän Skinny sock -jämän. Kyseisestä langastahan neuloin opiskelutoverilleni valmistujaislahjaksi ne kuuluisat pimperosukat...

Niinhän siinä sitten kävi, että vironvillan tumma viininpunainen värijuoksu oli niin pitkä, ettei ehtinyt muuttua kuin aavistuksen verran. Tai no, totuuden nimissä moka oli oikeastaan omani: jämiä oli useammassa nöttösessä ja täsmäilin niitä siten, että saatoin käyttää mahdollisimman monta palleroa kokonaan pois. Alkureunaan tuli kyllä lähes kirkkaan punaista, mutta se vaihtui hyvin nopeasti pitkien alkukerrosten aikana viininpunaiseen ja siinä värimaailmassa pysyttiin vain hieman sinertävämpään viininpunaiseen päätyen. Ihan kiva näinkin, mutta edelleen jäi kaivelemaan se kunnon väriliu'un puuttuminen. Kuvassa väri on muuten turhan rusehtava ja hailakka, todellisuudessa huivi on melko tumma ja intensiivisen värinen.

Kolmas kerta toden sanoo? Sama punainen vironvillajämäerä, toinen otto.

Tällä kertaa pohjaväri ehti vaihtua aloitusreunan kirkkaanpunaisesta viininpunaisen kautta takaisin kirkkaan punaiseksi. Raitalankana käyttämäni tummanruskea mysteerivillalankajämä ei ehkä ollut optimaalisin valinta, mutta ajoi se asiansa ihan mukavasti.

Seuraavaksi voikin kysyä, mitä järkeä tässäkin huivineulonnassa oli. Itse en aikonut pitää mitään näistä kolmesta huivista, eikä myöskään mikään jämälangoista loppunut kokonaan. No, eiköhän kaikille huiveille löydy käyttäjä ajan kanssa, samoin jämänjämille jokin inspiroiva projekti. Tärkeintähän ei käsitöissä - niin kuin ei koko elämässäkään - ole päämäärä, vaan matkanteko.