Minun joululahjani

Minä sain (ja avasin) tämän joulun ainokaiseksi luulemani joululahjan jo viikko sitten. Osallistuin nimittäin paikallisten neulojien jouluvaihtoon, ja sain vaihtopakettini jo perinteeksi muodostuneissa pikkujouluissa. Ja voi minkä paketin rakas, rakas parini olikaan minulle koonnut! Jo vaihdon alkumetreillä sain ohjetoivelistallani olleen Tuulia Salmelan Deep in the Forest Mittens -lapasohjeen, jonka perään olin haikaillut aikani ja lisännyt sen lopulta Ravelryn jonooni.

Pakettina oli samanlainen laatikko, joissa meillä kotona säilytetään kaikenlaisia sekalaisia tavaroita aina tärkeistä lasten tekemistä korteista kännyköiden lisätarvikkeisiin - siis myös pakettikääre tuli totiseen tarpeeseen. Olihan siinä alunperin kaunis paperinaru ympärillä ja tuo houkutteleva pakettikortti, mutta avasin paketin ennen ohikiitävää joulukuista kuvausvaloa ulkona. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt parini henkilöllisyyttä, joskin oli minulla salainen toive erään vaihtoon liittyvän keskustelukommentin perusteella.

Toivolan Vanhan Pihan paperipussi paljasti paitsi aivan huikean sepän takoman huivineulan, myös vaihtoparini. Lisävahvistuksen sain tuosta seepian sävyisestä kortista, josta pidän ihan valtavasti (kehystän sen ehkä seinälle toisen kaimaltani tulleen partamieskortin kera). Vaikkei kortissa nimeä ollutkaan, tunnistin kyllä käsialan.

Koska parini tuntee minut pintaa ja vaihtolomakkeen tarinoita syvemmältä, myöskään lanka- ja herkkuvalintojen osumatarkkuus ei jättänyt toivomisen varaa. Louhittaren Luolan Väinämöisen Omena on keväinen, energisoiva vihreä, siis kertakaikkisen ihana. Rakkauteni kokonaisia pähkinöitä sisältäviin suklaisiin ei ole sekään jäänyt kenellekään epäselväksi. Fazerin keltainen on ehdottomasti yksi parhaista, sen kanssa kisaa tasaveroisesti Kalevin pähkinäsuklaa ja ehkä jopa Maraboun puolitumma pähkinäinen. Vaan Fazer on aina Fazer...

Olipa vaihtopaketin muu sisältö miten osuva hyvänsä, mikään ei vedä vertoja Stegosaurus-huiville. Se on ihana, se on pehmeä, se on juuri minun väriseni - ja se on malli, jonka neulomiseen omat hermoni eivät olisi riittäneet. Kun eräänä iltana minulla oli epämääräisestä syystä surullinen ja alakuloinen olo, kiedoin huivin kaulaani ja söin rivin Fazerin pähkinäsuklaata ja tunsin tulleeni lohdutetuksi, myötäkarvaan silitetyksi. Tämä on uusi lempihuivini, jota pidän niin kotona kuin kylilläkin.

Nyt on aivan pakko sanoa se, mitä parini jo ennakkokeskusteluissa vähän vaatikin: rakas kaima(a)ni, tämä oli kyllä ihan paska paketti! (Tämä viimeisin avautuu vain niille, jotka olivat kuulolla viime kevään Kierot puikot -retriitissä, muut voivat ohittaa sisäpiiriläpän olankohautuksella.)

P.S. Olen minä saanut muutaman muunkin joulunaluslahjan, kaikki yllätyksinä. Asianomaiset tietävät jo, miten paljon heidän ajatuksella antamiaan lahjoja arvostan, joten en niitä tässä sen enempää esittele. Paljastan kuitenkin sen, mitä tänä vuonna annoin itse itselleni:

Nyt minulla on viimeinkin ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi Oikea Ammatti, ja sen kunniaksi ostin itselleni pikkujoulujen yhteydessä Kraftin MerinoSilk Sockia täydellisessä harmaan sävyssä, jota olen metsästänyt iät ja ajat. Värjääjä itse oli kuitannut värisävyn virheeksi ja siten kuin minua varten vähän edullisemmaksi hinnaltaan. Aivan selvästi siis minua varten värjätty vyyhti! Ihan pikkuisen harmittaa, etten saanut vielä yhtä joululahjaa: työpaikkaa. Jospa sekin ensi vuonna löytyisi, ja jos ei löydy, pitänee opiskella vähän lisää...