Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa

Kun joskus aikoja sitten kyselin miehen veljen perheeltä, olisiko heillä tarvetta esimerkiksi villasukille, sieltä päästä ehdotettiin sukkien lisäksi neulottavaksi myös ratsastuslapasia. Vasta pakkasten myötä ottauduin ajatukselle ja ryhdyin kokeilemaan, taipuisiko huovutettava peruslapasmalli myös ratsastukseen sopivaksi. Työn alle otin neulojatoverin lahjoittaman villalangan, jonka hän arveli olevan peräisin Pirtin kehräämöltä. Lanka vaikutti melkolailla Toven paksuiselta, joten samoilla spekseillä (3 mm puikko, 40 aloitussilmukkaa) mentiin. Täysin summittaisella arvioinnilla päätin erillisen pikkurillin aloituskohdan ja silmukkamäärät.

Ennen huovuttamista lapaset olivat aika ohuet ja löröt, mutta pesu 60 asteessa muun pyykin mukana teki juuri sen, mitä pitikin: lapasista tuli tiiviit, mutta notkeat ja pehmeät. Mittasuhteetkin osuivat ainakin omaan käteeni kerralla kohdalleen niin leveyden, pituuden kuin pikkurillin aloituskohdankin suhteen.

Ratsastava neulojatoveri (ja aika moni muukin) kommentoi tuoreeltaan, että näihin lapasiin olisi hyvä laittaa sormiin ja kämmeniin pitoa parantavat ja kulutusta estävät paikat. Nahkaa minulla olisi ollut vaikka jurtan tekoon, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että olisi pitänyt täysin ratsastusta ymmärtämättömänä ryhtyä säätämään sopivan muotoisia ja -kokoisia nahkapaikkoja juuri oikeisiin paikkoihin, oli liikaa. Niinpä lapaset lähtivät kohti pohjoista tällaisenaan. Aika näyttää, miten mallia on jatkossa syytä kehittää, myös niiden vahvikkeiden osalta.

Ratsastustumppujen myötä toivotan kaikille stressittömämpää käsityövuotta 2014.