sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Voihan sitä neuloa vaikka portugaliksi

Käsityöharrastukseni on viimeisen vuoden aikana alkanut selvästi kehittyä suuntaan, jossa laatu korvaa määrän eikä nopea valmistuminen olekaan se tärkein asia. Niinpä ei olekaan ihme, että tartuin Xale Vera Moehleke -huiviohjeeseen siitäkin huolimatta, että alkuperäinen ohje oli portugaliksi eikä ohjeessa ollut minkäänlaisia kaavioita. Kun huomasin, että ohjesivulle oli ilmestynyt jonkinlainen englanninkielinen käännös, päätin väkertää sen avulla itselleni kaaviot neulomista varten. Lopulta kävi niin, että englanninkielinen käännös oli puutteellinen, joten opettelin portugalinkieliset lyhenteet ja tein kaaviot alkuperäisestä ohjeesta.


Langaksi valikoitui itseoikeutetusti keväisen retriitin vaihtokaupoista kotiutettu yksisäikeinen semisolidi oranssi villalanka, jolle 3 mm puikko sopi oivallisesti pariksi. Alku oli juuri niin lupaava kuin olin haaveillutkin ja sitä neuloessani korjailin kaaviota paremmin luettavaksi. Päätin neuloa koko 100 gramman vyyhdin mahdollisimman tarkkaan loppuun ajatellen, että tällä kertaa minulla ei ole minnekään kiire. Nautiskelin neulomisesta ja jopa kaavioiden tekemisestä; epäviralliset kaaviot löytyvät Ravelryn projektisivultani.


Huivista tuli lopulta niin iso, että vei viikkoja keksiä sopiva pingotusalusta. Päädyin pingottamaan huivin isolle styrox-levylle niin, että yläkulmat kääntyivät levyn sivujen kautta sen taakse. Ihan hyvin onnistui näinkin ja styrox-levy oli kevyt ja helppo nostaa nojalleen seinää vasten tilaan, jossa se ei ollut arkielämän tiellä. Jälkikäteen tosin huomasin, että olin jättänyt epähuomiossa puolet reunan sakaroista pingottamatta, mutta eipä tuota huomaa, jos ei tiedä erikseen katsoa.


Huivin väri on kertakaikkisen ihana ja koko on kääriytymishuivin luokkaa. Pohdinnan alla on, tuleeko itsellä käytettyä näin isoa huivia vai saisiko se enemmän ihailevia katseita ihan jonkun muun omistuksessa. Yllä olevista kuvista muuten huomasin taas kerran, miten hiukseni ovat harmaantuneet entisestään. Nyt hiukseni ovat kuin kampaajalla raidoitetut, ja pidän siitä kovasti, tosin villinä kasvava pehkoni kaipaisi kipeästi parturointia. Kuvassa on myös hame, jonka löysin kirpputorilta parilla eurolla ja se on päällä kertakaikkisen mukava. Olen ollut käytännön syistä housuihminen - housut nyt vain ovat hametta käytännöllisemmät pyöräillessä -, mutta ehkä opettelen taas pitämään hameita ainakin silloin harvoin, kun kuljen autolla.


10 kommenttia:

  1. Kaunis huivi ja vielä ohje portugaliksi, täytyy nostaa hattua:)

    VastaaPoista
  2. kaunis huivi ,kumpa suomenkielisen ohjeen.

    VastaaPoista
  3. Kaipa sitä immeinen oppii portugaliksi neulomaan, kun jossain välissä oppi englanniksikin. Ne englanninkielisetkin ohjeet kun koostuu lähes pelkistä lyhenteistä. Upea huivi, ihana syysvärikin. :)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihastuttava huivi. Aikamoinen suoritus tehdä portugalilaisesta ohjeesta :)

    VastaaPoista
  5. On siinä kokoa ja komeutta! Pidä nyt välillä jotain itelläski ;)

    VastaaPoista
  6. Aikamoinen monitaituri kyllä olet, kun neulot jo portugaliksikin. Hatunnosto! Huivi on kertakaikkisen upea, ihanan iso ja niin herkullisen värinen!

    VastaaPoista
  7. Kaunis malli ja voi kuinka herkullinen väri!

    VastaaPoista
  8. Katsoinkin että mitä ihmettä, sinulla on hame päällä. Upea huivi!

    VastaaPoista
  9. Ooo, upean värinen, kauniin mallinen eli siis aivan ihana huivi!
    Nätti on hamekin!

    VastaaPoista