Ei mitään vihaisia lintuja

Meillä ei maailmankuulu lintubrändi ole herättänyt juuri minkään valtakunnan värinöitä. Sen sijaan etenkin esikoinen on tykästynyt kaikenlaisiin pöllöihin sen jälkeen, kun hän sai kirpputorilta unileluksi pehmopöllön. Pöllöwaari on ollut haastavien aikakausien tuki ja turva siinä missä hyvien päivien ilo. Pikkuhiljaa pöllöt ovat hiipineet esikoisen elämään muutenkin. Niinpä tuli sekin hetki, että aikanaan Tiimarista valittu oranssi peruspenaali sai väistyä uniikin pöllöpenaalin tieltä.

Oikeastaan kaikki lähti kuopuksesta, joka eräänä päivänä puuskahti vihaavansa isoveljeltä perittyä ruskeaa lohikäärmepenaaliaan. Lupasin, että heti seuraavalla kauppakierroksella katselisimme uutta penaalia niin kirpputoreilta kuin isosta päivittäistavaramarketistakin. Vaan mieluista ei löytynyt, joten aloin ajatella ääneen, josko minä osaisin tehdä kuopukselle mieluisen penaalin. Kun puhe kääntyi pöllökoristeisiin, esikoinenkin heräsi ottamaan osaa keskusteluun: hänelle myös! Lopulta juuri esikoisen penaali valmistui ensimmäisenä.

Kaikki materiaalit löytyivät omista varastoista. Pöllöjen lanka oli oikea ongelmajämänpoikanen, viimeinen nöttönen ruskearaidallista Austermann Stepiä, jota olin aikaisemmin käyttänyt jo kolmeen pariin kirjoneulesukkia. Kankaan otin aikanaan talteen käyttökelvottomaksi hajonneesta matkapukupussista. Materiaaliltaan kangas (tai "kangas") on penaaliin aivan optimaalista: jämäkkää tekokuitua, jonka sisäpinta on lähes sileää muovia, kun taas ulkopinta jäljittelee kudottua kangasta - sellaista ohuehkoa reppumateriaalia siis. Vuoria penaaliin siis ei tarvinnut; sisäosan siisteyden takasi saumurointihuolittelu. Vetoketju ja napit ovat myös purkuprojektien peruja. Esikoinen sai itse valita pöllöjen määrän ja asemoinnin, minä huolehdin muusta designista. Tässä penaalimallissa vain alakulmat on otettu sisään, se on siis päädyltään korkean ja kapean kolmion mallinen.

Saihan se kuopuskin omansa, samasta kangasmateriaalista ja samalla mallilla tehdyn penaalin. Myös tämän penaalin vetoketju on kierrätystavaraa, ruskea villalanka jämälankapussista ja valkoinen hiljattain kirpparilta ostettu. Kuopus ilmoitti haluavansa vain yhden vähän isomman pöllön, myös värispeksit olivat selvät. Pikkuisen osui pöllö sivuun pyydetystä keskikohdasta, mutta kun en sitä erikseen kuopukselle maininnut, kelpasi vähän sivuun vinksahtanut pöllö mutinoitta.

Eihän tämä mitään mullistavaa käsityötaidetta ole, mutta minua ilahduttaakin erityisen paljon se, että jälleen kerran jokin käyttökelvoton muuttui käsissäni käytännölliseksi ja tarpeelliseksi tavaraksi. Kuka tahansa osaa ostaa penaalin kaupasta, mutta harvempi pystyy kehittelemään kotona olevista tarpeista toimivat ja toiveiden mukaiset pussukat. Enkä minä väheksy lainkaan tästä seurannutta rahansäästöäkään...