Norsuille vettä

Kahelineulojien suuren sukkahaasteen syyskuu oli korvamerkitty itsensä haastamiselle. Mietin pitkään, mikä olisi riittävän haastavaa minulle, melkolailla kokeneelle sukanneulojalle. Kahden sukan neulominen yhtä aikaa olisi ollut uutta ja siten haastavaa, mutta se oli jo varattu lokakuun tekniikkahaastetta varten. Syyskuu osoittautui lopulta opiskelukiireiden vuoksi haasteelliseksi jo pelkästään vähäisen neuleinnon ja -ajan vuoksi, joten päätin fingering-paksuisista langoista neulottujen kirjoneulesukkien täyttävän riittävän haastavuuden tunnusmerkit.

Water for the elephants -malli oli ehtinyt olla jonossani jo hetkisen samoin kuin siihen korvamerkityt langat, tummanharmaa Katia Laine Nylon ja Hopeasäikeen Sukka värissä Kurpitsa. Tiesin jo ennen aloittamista värien olevan kuin luodut toisilleen ja olin kirjaimellisesti liekeissä heti kirjoneuleosuuden alusta asti. Joustimen ja yksivärisen kärjen neuloin 2 mm puikolla, kirjoneuleosuuden ja vahvistetun kantapään 2,25 mm puikolla.

Mallissa on vahvistettu ranskalainen kantapää ja pohjassakin kiva kirjoneulekuvio, ei pelkkää raitaa, kuten monissa muissa kirjoneulesukkamalleissa.

Alkuperäisessä mallissa on ennen yksiväristä kärkeä muusta mallista poikkeava kirjoneuleraita, jonka halusin vaihtaa samanlaiseksi kuin sukkien varren alussa. Vaan toista sukkaa lounastreffeillä neuloessani mokasin lahjakkaasti: tarkoitus oli neuloa kirjoneulekuviot peilikuviksi kuten varressa, mutta neuloinkin molempiin sukkiin identtiset kuviot. Vähän se harmitti, mutta sen verran vähän, etten enää purkanut, kun huomasin mokan vasta päätellessäni lankoja.

Sukista tuli omaan jalkaani numeron-puolitoista liian suuret. Saattaa siis olla, että nämä omasta mielestäni todella kauniit sukat lähtevät lämmittämään jonkun toisen jalkoja. Onpahan minulla hyvä syy neuloa lisää kirjoneulesukkia, sillä kaikista kiireistä huolimatta neuloin nämä sukat valmiiksi asti alle viikossa.