Ihan pöllöt sukat

Syyskesä on ollut opiskelujen puolesta ennätysmäisen kiireinen ja se on heijastunut suoraan neulomiseen: en muista, milloin viimeksi olisin neulonut näin vähän ja innottomasti. Syyskuun alkupuolella tuli kuitenkin tilanne, että tarvitsin taas jotakin neulottavaa pysyäkseni vireänä harjoitteluun liittyvien luentojen aikana. Koska harjoitteluni ohjaaja on ollut tähänastisen opiskelu-urani ehdotonta eliittiä, halusin neuloa hänelle jotakin kiitokseksi. Hetken asiaa tuskasteltuani ja lankalaatikkoja innottomasti pengottuani hoksasin yhdistää ohjejonossa olleen Owlie Socks -mallin vajaat puolitoista vuotta sitten retriitin lahjoituspöydästä haalimaani vaaleanvihreään Anttilan Coralloon.

Puikkokooksi valitsin 2,25 mm ja silmukkamääräksi pienimmän koon 56 s. Menneen kesän Tour-de-Sockia silmällä pitäen hankitut meripihkan väriset tsekkiläiset siemenhelmet kokoa 6/0 saivat luvan toimittaa silmien virkaa, sillä en edes kuvitellut yrittäväni saada pienempiä vihreitä helmiä pujoteltua virkkuukoukulla työhön. Nämä isommat menivät mukavasti 1,00 mm koukulla, joskin helmien välillä oli paljonkin eroa, etenkin reikien koossa. Pienireikäisimmät pitänee säästää fingering-paksuiselle langalle ja pienemmälle koukulle.

En tapani mukaan pystynyt noudattamaan ohjetta kaikilta osin. Suurimman muutoksen koki kärkiosa, jossa alkuperäisestä mallista poiketen jatkoin pöllöjä loppuun saakka. En ole varauksettoman ihastunut sukan keskietusaumaan, ja jälkikäteen ajatellen pöllöjä olisikin voinut ottaa kokonaisuudessaan vähän keskemmälle, mutta meneehän se näinkin - etenkin kun sukat eivät jää minulle itselleni.