Kanakankaan palasen olen saanut joskus lahjoituksena kanssaneulojalta, vuoriksi nappasin tummansinistä puuvillapopliinia. Lopputulos oli ihan ok, mutta jokin kuitenkin jäi vaivaamaan. Vähän liian kapeat sangat, vähän turhan hankalasti ommeltava sankojen juuri.
Seuraavaksi kaivelin esiin Suuren Käsityölehden 2007/11-12 kaavan vastaavanlaiseen pussukkaan. Muokkasin sitä suoralta kädeltä sankojen ulkojuuresta niin, että saatoin ommella pussukan samaan tapaan kuin isot kauppakassit, täysin käännettäväksi.
Ensimmäisessä versiossa lyhyemmän sangan pujotusaukko jäi todella pieneksi. Toimii, mutta oli hankala tikata. Vuoriksi valitsin samaa tummansinistä kangasta kuin kanapussukassa. Ja sitten muokkaamaan kaavaa lisää.
Seuraava versio (jossa vuori on valkoista kierrätyslakanaa ja päällinenkin monen vuoden takainen kirppariostos) oli jo parempi, mutta vieläkin jäi toivomisen varaa ompelun helppouteen.
Kolmas kerta toden sanoi, ja siitähän se riemu repesi. Kuvan kankaasta ompelin kaksi lähes samanlaista pussukkaa, molemmissa vuorina jo aikaisemmin vilahdellutta beigeä kiekurapuuvillaa.
Tätä ruskea-turkoosia verhoa riittää edelleen, tälläkin kertaa vuorina beigeä kiekurapuuvillaa. Tästä tuli kyllä vähän sekunda ompelujäljeltään, mutta eipä anneta sen häiritä etenkään, kun huonon ompelujäljen ansiosta sain viimeinkin purettua ompelukoneeni puolakotelon, puhdistettua 20 vuoden ompelumoskat ja säädettyä alalangan kireyttä. Kaikkea sitä oppii, viimeistään pakon edessä.
Tämä kirpputorikangas sai vuorikseen äidin punaisen joulukapan palasen. Tällaiseen pussiin olisi mukava piilottaa vaikkapa pieni joululahja.
Eivätkä nämä ehkä sittenkään ole viimeiset knot bag -pussukat, jotka ompelen. Mutta maaninen palo on sentään tähänkin hommaan jo sammunut.
Onpa näpsäkän näköisiä pussukoita :)
VastaaPoistaOlet myös nopea ompelija! Kauniita pussukoita!
VastaaPoista