Sano Romppanen vaan

Ei ole enää oikein neulotuttanut sukkia. Vaan pitihän sitä edes yhdet sukat saada Suuren sukkahaasteen elokuun haasteeseen, jossa toisena vaihtoehtona oli käyttää suomalaista lankaa. Samalla työnsin nokkani Kahelien Cookie A -haasteeseen, jossa tehosarjan elokuun haastesukkina oli joko Rick tai Rhombus. Minä valitsin jälkimmäisen, kun kerran olin sopivasti lainannut sukkia.rakkaudella. -kirjan kirjastosta. Koska olen joko tehokas tai laiska (miten sen nyt ottaa), yhdistin molemmat elokuun haasteet neulomalla Rhombukset eli tuttavallisemmin Romppaset Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Vaikkei Väiski kirjaimellisesti suomalaista lankaa olekaan, katsoin suomalaisen käsinvärjäyksen täyttävän kahelikriteerit riittävässä määrin.

Lanka-mallikombinaatio onnistui odotetusti - eihän semisolidilla, keltaiseen taittuvalla vihreällä voi mennä metsään, vaikka väri nimenomaan metsäinen onkin. S-koko ja 2 mm puikot tuottivat juuri sopivan koon. Malli on kaunis, mallineule nopeasti ulkoa opittu ja ihan mukava neuloskella, joten mikäs näitä neuloessa. Tourin jälkeen näihin sukkiin käytetty yhdeksän päivää tuntui todella hissuttelulta, melkein ikuisuudelta, mikä oli erinomaisen rentouttava kokemus.

Ja sitten se rivien välissä roikkunut mutta.

Cookie A:ta pidetään sukkaguruna, ja eittämättä hänellä on monia, monia upeita ja monimutkaisia sukkamalleja. Hän selvittää ja analysoi kirjoissaan sukan rakennetta ja ovatpa ohjeetkin varsin laajoja ja yksityiskohtaisia. Vaan Rhombuksissa molemmista sukista olisi pitänyt neuloa samanlaiset, vaikka kantalapun kohdistus oli pienemmässä koossa mallikertaan nähden epäsymmetrinen. Ei näin, sanoi minun logiikkani.

Hetken ohjetta tutkailtuani huomasin, että kantalapun sijoittaminen toisessa sukassa vastakkaiselle puolelle vartta korjaisi symmetriaongelman niin, että sukista tulisi peilikuvat keskenään. Ja kun peilikuvaa ruvettiin vääntämään, piti tietysti palmikonkierrotkin kääntää peilikuviksi. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta pidin symmetriaongelmaa kuitenkin selkeänä puutteena ohjeessa. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että ohjeen kirjoittaminen peilikuvasukille olisi paisuttanut ohjeen pituutta kohtuuttomuuksiin, joten ehkä parempi näin. Kokeneemmat sukanneulojat, joihin itsenikin uskallan jo laskea, osaavat kyllä ratkaista tämänkaltaiset haasteet melko pienin ponnistuksin - ja suurta osaa sukanneulojistahan tällaiset asiat eivät edes häiritse.

Vaan kylläpä Romppasista tuli kertakaikkisen kauniit ja juuri sopivat omiin jalkoihini. Yli vuoden sukkalankalaatikossa suurella hartaudella hillottu lanka pääsi viimeinkin arvoiseensa käyttöön. Ylikin jäi vielä 35 grammaa, mutta eiköhän sillekin löydy aikanaan asianmukainen käyttökohde.