Tour-de-Sock: neljäs etappi

Sukkakisan neljännelle etapille kehotettiin varaamaan 100 g yksiväristä tai semisolidia lankaa sekä noin 500 helmeä. Ohje julkaistiin 30. kesäkuuta klo 14.00, mikä määritteli samalla mökkikyläilyn ajankohdan - minun oli saatava printattua ohje ja tehtyä vaadittavat lisämerkinnät kotona ennen lähtöä. Hullu mikä hullu, ihan kaheli suomalainen sukanneuloja, se minä olen.

Kuvittelin, etten lasten kanssa ystäväperheen mökillä kyläillessä pystyisi juurikaan neulomaan, mutta toisin kävi: lapset viihdyttivät toisiaan ja me äidit elimme hidasta mökkielämää. Ja minähän neuloin! Sukat valmistuivatkin noin kahdessa vuorokaudessa ohjeen julkaisemisesta lukien. Onnekseni mökillä oli nettiyhteys ja läppäri, joten sain myös raportoitua sukat heti niiden valmistuttua.

Langaksi olin valinnut kalakukkopikkujouluissa lahjaksi saamani oranssin langan, jonka merkistä minulla ei ole mitään käsitystä, ja helmiksi ruskeat tsekkiläiset 8/0 -siemenhelmet, juuri Touria varten tilatut. Neuloin kokemuksesta viisastuneena ohjeen pienemmällä koolla eli 64 silmukalla ja 2 mm puikolla, joten lopputulos oli juuri sopiva omaan jalkaani. Helmet pakkasin valkoiseen filmipurkkiin, josta niitä oli kätevä napata pieneen 0,6 mm virkkuukoukkuun muutama kerrallaan. Tiivis filmipurkin kansi takasi sen, että helmet pysyivät tallessa vaihtelevissa neulomisolosuhteissa.

Ihastuin toden teolla helmien laitteluun, sillä sain kehitettyä itselleni nopean ja kätevän tavan lisätä helmiä virkkuukoukulla. Malli itsessään oli helmiä lukuunottamatta aika peruskauraa, jatkuvaa pientä palmikonkiertoa, josta selviän helposti ilman apupuikkoa, ja kantapääkin oli tuttu ranskalainen, tällä kertaa vahvistetulla kantalapulla. Ainoa minua hieman häiritsevä asia mallissa oli mallikerran reunimmaisten vinoneliöiden sisäosan "pitsireijät", jotka näyttävät lähinnä siltä, että joku ötökkä on käynyt napostelemassa oman osansa sukista.

Ystäväperheen mökillä oli mukavasti myös kuvausmiljöötä valittavaksi asti. Vanhojen kärrynpyörien päällä taiteilu vaati pientä akrobatiaa, otinhan kaikki kuvat itse sukat omissa jaloissani. Ranta-aitan kaunis harmaa hirsiseinä oli täydellinen pari oranssille langalle.

Aikatauluhaasteista huolimatta olin etapin 16. nopein. Tästä sijoituksesta olin erityisen tyytyväinen, sillä onnistuin jättämään Tourin voitosta kisaavan suomalaisjoukkueen pahimman kilpailijatiimin jäsenen juuri taakseni, jolloin hän ansaitsi joukkueelleen vain kaksi pistettä neljän sijaan. Näin toimii kelpo cheerleader: kun ei voi hankkia pisteitä joukkueelle, voi aina estää kilpailijajoukkuetta saamasta lisäpisteitä! Nelosetappi oli muutenkin suurta suomalaisjuhlaa, voittihan sen Speedy Finns -joukkueen Päivi, jonka upeita sukkia voi ihastella täällä.

Nämä oranssit Walking Through The Maze Gardens -sukat ovat ensimmäiset Tour-de-Sock -sukat, jotka jäävät minulle itselleni. Jään mielenkiinnolla odottamaan viidennen etapin haasteita - ja suunnittelemaan, mitä kaikkea muuta helmin koristeltua voisinkaan neuloa jatkossa.