Sitä sun tätä

Käsityöblogeista tyylikkäimmät esittelevät vain onnistuneita töitä. Tai ainakin niissä yksittäiset postaukset keskittyvät yhteen työhön tai aihealueeseen. Onneksi minun blogini ei koskaan ole ollut kovin elegantti, joten voin säännöllisen harvakseltaan kaataa yhteen kirjoitukseen kaikki ne sekalaiset tekeleet, jotka eivät syystä tai toisesta ole tulleet erikseen raportoiduiksi.

Aloitetaanpa siitä edustuskelpoisimmasta päästä. Yksi pöllöpussukka on nimittäin jäänyt esittelemättä, vaikka ompelin sen siinä samassa viimesyksyisessä pöllöhuumassa kuin kaikki muutkin kässäpussit.

Tästä pidän itse jostain syystä aivan erityisesti. Ruskea-turkoosi kangas on aikanaan ollut Tiinan verho, sisällä on pinkkiä pellavaa, kiristysnyörit DROPS Safrania ja pöllö jämäpuuvilloja. Tuota kangasta on vielä reilusti jäljellä, siitä voisi ommella vaikka mitä kivaa. Pussi löysi omistajan taannoisten pikkujoulujen arpajaisissa.

Räväkämpi kuosikangas (Tiinan entisiä verhoja sekin) siirtyi haltuuni lankakirppiksen myötä. Rykäisin siitä kolme peruspussukkaa, kaikissa taitaa olla vaaleankeltainen sisus. Nämä päätyivät mikä minnekin, pari taisi mennä korvauksina saaduista langoista ja yksi Sukkasato-palkinnoksi.

Peittopalojakin on tullut virkkailtua muutama, siis siihen ystävyyspeittoon, jonka Lellu on luvannut kasata tämän vuoden ystävänpäiväksi (eilen peiton tilanne oli tämä). Koko- ja mallirajoituksiahan ei ollut, joten tälläkin kertaa virkkasin vähän mitä sattuu. Näihin neljään palaseen sain upotettua lähes kaiken Vahva sydän -lapasista jääneen Adriafil Reginan, viimeisen pikkunöttösen vihreää Hopeasäie Sukkaa sekä orvon mustan keränlopun, jonka epäilen olleen Nallea. Lisukkeena on pätkä tuntematonta ruskeaa lankaa, jota vielä jäi jämäpussin täytteeksikin. Kyllä minä edelleen ihmettelen, miten Lellu aikoo selvitä peittopalapelistä, sen verran eri kokoisia jo pelkästään minun virkkaamani palat ovat - vaan uskoni Lellun ongelmanratkaisukykyyn on vankka, tiedossa on varmasti uniikki taidetekstiili vailla vertaa.

Hinkuni pitää jämälangat minimissä on joskus vertaansa vailla. Siitä pakottavasta tarpeesta syntyi auringonkukka, jonka funktio oli lähtökohtaisesti epäselvä, mutta jonka virkkaaminen oli kertakaikkisen hauskaa. Aluksi virkkasin ruskeasta hahtuvasta kiinteillä silmukoilla pyörylän, jonka ympärille kyhäsin kaksi kerrosta terälehtiä keltaisesta Novita Mambosta. Lopuksi kiinnitin terälehdet virkkamalla hahtuvalangalla kierroksen ketjusilmukoita ja toisen kiinteitä silmukoita terälehtien kärkien kautta.

Valmistumisen jälkeen visioin auringonkukan keskelle pienen lasisen kipon, jossa voisi pitää pähkinöitä tai jotakin muuta pientä mutusteltavaa. Tai voisihan tuo toimia pannunalusenakin isolle kattilalle. Värit sopivat joka tapauksessa vanhapoikaisoveljeni huusholliin, jonne tämä aikanaan matkaa somisteeksi, niin olen päättänyt.

Mamboa jäi vielä neljä pientä palleroa, joten kaivelin niiden kaveriksi jämälankapussissa lymyilleen tummanruskean Luxus Stone -nöttösen ja pyöräytin vähän pienemmän auringonkukan.

Koko täsmäsi täydellisesti Iittalan Kivi-tuikkulyhdylle, joita minulla on toistakymmentä eri väristä, kuvassa niistä ruskea. Aika onnistunut yhdistelmä, sanoisin. Tällaisia settejä voisi tehdä eri värisinä yhdistelminä vaikkapa lahjoiksi: kuvitelkaapa keltainen keskusta, valkoiset terälehdet ja keltainen Kivi-lyhty - ilmiselvä päivänkakkara!