Hurmaava harmaa

Värimieltymysten aaltoilu on mielenkiintoinen ilmiö, jonka orgaanista luonnetta pohdiskelen silloin tällöin antaumuksella. Esiteininä rakastin persikkaa ja minttua, huoneeni seinätkin olivat persikkaiset. Varhaisaikuisuudessa tuli kirkkaitten värien jakso, lämmintä keltaista, oranssia, unikonpunaista, usein yhdistettynä valkoiseen. Pikkuhiljaa liu'uin kohti murrettuja, maanläheisiä sävyjä, kuitenkin melko suppeassa väriskaalassa, lähinnä ruskeiden ja vihreiden eri variaatioina. Aivan viimeisinä vuosina silmääni ovat alkaneet miellyttää yhä enemmän ja enemmän erilaiset murretut, ruskehtavan keltaiset tai kellanruskeat sävyt, sellaiset kuten okra, sinapinruskea ja tuleentuneen viljan keltainen. Sinisistä sävyistä petrooli on houkutellut jo jonkin aikaa.

Uusin tulokas väriviehtymyksissäni on hurmaava harmaa. Jo vuosi sitten ostin kerän La Alpacan nimikkolankaa kauniissa meleeratussa vaaleahkon harmaan sävyssä ajatuksenani neuloa palmikkokämmekkäät. Toteutus otti aikansa, innostukseen tarvittiin Elsebet Lavoldin kirja Viikinkineuleet, josta nappasin kämmekkäisiin palmikkokuvion.

Neuloin kämmekkäät sormista ranteeseen päin, jotta sain palmikot alkamaan ja loppumaan itselleni mieluisassa kohdassa. Eipä näissä ole mitään sen kummallisempaa, 2,5 mm puikolla pistelin menemään, aloitussilmukoita saattoi olla 42. Tyylilleni uskollisesti tein myös peukalokiilan.

En ole erityisemmin mieltynyt alpakan neulomiseen, eivätkä nämä kämmekkäät sitä tosiasiaa miksikään muuttaneet. Päättelykin tuli tehtyä vähän turhan napakaksi, mutta onneksi kälyni sai nämä mahtumaan käteensä, joten kämmekkäille löytyi sentään loppusijoituspaikka. Mutta väri, se on hieno, vaikka hämärä kuva yrittää muuta väittääkin.

Sitten eräänä päivänä joulun jälkeen kävin pikaisilla lankaostoksilla marketin yhteydessä olevassa lankakaupassa, johon viime vuonna saapuivat myös Garnstudion DROPS-langat. Tarkoituksena oli vain ostaa pikaisesti langat anopin myssyyn ja kauluriin, mutta kun näin harmaan DROPS Big Merinon, huomasin nappaavani pari kerää ihan vain itseäni varten. Ei se kuitenkaan ihan heräteostos ollut kuin miltä kuullostaa, sillä lapsemme olivat saaneet paikallisen jääkiekkojoukkueen perhejoulutapahtumasta kivan harmaan pipon (onginnasta ehkä?), jota olin mallaillut itselleni, ja jonka kaveriksi olin suunnitellut harmaata kauluria.

Jonossani oli ollut jo jonkin aikaa A Noble Cowl, jota ajattelin soveltaa pienemmäksi. Lopulta muutin paitsi silmukkamäärää, myös itse mallineuletta vastaamaan paremmin omia neulomismieltymyksiäni.

Syntyi ylhäältä alas tutulla höyhenpitsimallilla neulottu kauluri, jonka alaosa on vähän leveämpi, jotta kauluri istuu kauniimmin hartioille. Tässä versiossa on 84 aloitussilmukkaa, puikkokokona 4 mm ja langankulutus reilusti alle 100 g. Kaulurista tuli oikeastaan juuri sellainen kuin ajattelinkin, ihan kertaneulomalta. (Tai no, aloitinhan minä kerran tuolla varsinaisella A Noble Cowlin mallineuleella vain todetakseni, että ei sovi meikäläisen rytmitajulle yhtään, vaan pitää säveltää omia.)

Siinäpä se fanipipokin, toisella puolella pipoa on napituslista, jonka saa auki. Pipo mahtuu minulle päähän, kun jätän alimman napin auki, hauska yksityiskohta sekin, harmi ettei tullut kuvattua vasemmalla kädellä (vaikka kuvan laatu voisi siihen viitatakin).

Niin, hurmaavat harmaat eivät ole lainkaan samaa sävyä, eihän minulla ollut pipo mukana lankaostoksilla. En anna asian häiritä liikaa. Pipo on akryyliä, joten ehkä voisin neuloa kaulurille ihan itse samantyyppisen, mutta luonnonkuituisen kaverin. Toisaalta pidän enemmän pipon kuin kaulurin harmaasta, joten ehkä minun on ostettava lisää harmaata lankaa ja neulottava uusi kauluri?

Harmaata on joka tapauksessa varmaankin luvassa jatkossakin, jossain muodossa. Ehkä enemmän tuon pipon sävymaailmassa, enemmän ruskeaan kuin siniseen taittuvaa harmaata kuitenkin. Grafiitinharmaakin kyllä houkuttelisi.

Mitähän seuraavaksi? Tuleekohan joskus sekin päivä, että alan pitää violetista, se kun on väreistä melkein niitä ainoita, josta en ole oikein koskaan tahtonut löytää yhtään miellyttävää sävyä, en kylmistä enkä lämpimistä, en puhtaista enkä murretuista, en vaaleista enkä tummista.

P.S. La Alpacan jämistä virkkasin hiiren, ihan vain siksi, että satun osallistumaan Ravelryssa jämälanka-KALiin, jossa saa myös virkata.

Tämän tällaisen virkkaisi ihan omasta päästäkin, mutta tällä kertaa käytin valmista Mouse Toy -ohjetta. Hauskat korvat sillä on, tietysti ompelin ne miten sattuu, epäsymmetrisesti. En kyllä tiedä, mitä tällaisella amigurumilla / virkatulla lelulla / maskotilla tekisi. Ei ollut edes kissanminttua laittaa sisälle houkuttimeksi, eikä kulkusta, joten ei taida kelvata kissoillekaan leluksi. Neulatyynyksikin on vähän pienensorttinen. No olkoon ja odottakoon ottajaansa. Onhan se sentään harmaa.

(Edellisen blogipäivitykseni tyylikkyyskommentti herätti yllätyksekseni keskustelua. Tarkoitukseni ei ollut kalastella kehuja, sillä kyllä minä omista käsitöistäni pidän, eikä blogini missään nimessä ole huono. Kuitenkin aina kasatessani noita sillisalaattipostauksia käy mielessä, että näistä olisi voinut kyllä saada vielä houkuttelevamman raportin kuvaamalla kauniisti, kirjoittamalla nokkelasti - tai vaikka jättämällä osan epämääräisistä töistä maininnan asteelle. Vaan oleellisinta ehkä on, ettei kaikkia kirjoituksiani kannata ottaa ehkä ihan niin vakavasti kuin minkälaisiksi ne on kenties naamioitu...)