lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pakollinen jämäpostaus


Näitä jämälankatöitä tulee tehtyä tasaisen tapaavaan tahtiin aina isompien töiden rinnalla tai välissä. Tässäkään postauksessa ei tule olemaan mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta kirjanpidon vuoksi raportoitakoon myös ne käsityöt, joilla ei niitetä mainetta eikä kunniaa.



Distant Knitter pyysi taannoin apua peitto-/istuinalustaprojektiinsa, johon tarvittiin lisää superwash-villa(sekoite)langoista virkattuja isoäidinneliöitä. Värirajoituksia ei ollut, joten mikäpä mukavampaa kuin tuhota kaikki suunnilleen sopivan paksuiset jämät. Kuvassa taitaa olla 21 palasta, sen jälkeen syntyi vielä puolentusinaa lisää ennen kuin sopivat jämälangat loppuivat. Näihin paloihin on upotettu valehtelematta kymmeniä langanpätkiä ja nöttösiä. Isoäidinneliöitä on kiva ja nopea virkkailla ja minusta juuri jämälangoilla toteutuu niiden alkuperäinen idea, mutta omaan kotiini en kirjavaa neliöpeittoa haluaisi. Niinpä on mukavaa, että voin toteuttaa itseäni ja samalla auttaa jotakuta toista projektissaan.



Esikoisen opettajalle suunnittelin antavani kevään päätteeksi kukan ja lehden, siis tiskirätit. The Windmill Dishcloth -rätteihin löysin langan SPR:n Konttiin tulleelta Tuunaustorilta, jossa myydään erinäisiä käsityö- ja askartelumateriaaleja kilohintaan. Langat maksavat 4 €/kg, joten näille ja parille muulle langalle tuli hintaa yhteensä alle euron. Leafy Washclotheissa käytetyn Novita Suvin olen ostanut taannoin kanssaneulojalta.



Kukkarätistä jäänyt pinkki lanka piti saada heti pois kuljeksimasta, joten yhdistin sen rättilankojen kanssa samassa pussissa tulleeseen punaiseen lankaan (luultavasti Novita Tennesseetä) ja senkin loppuessa alunperin peittoprojektiin kanssaneulojalta saatuun valkoiseen mysteeripuuvillaan. Malliksi valikoitui virkkaushimossa taas Pauliina-myssy, joka on helppo ja jonka assosioin vääjäämättä jämälankailuun, kiitos Kardemumman omien jämälankamyssyjen. Tällä kertaa virkkasin yhden lisäyskerroksen vähemmän, mutta ihan reilunkokoinen tästä myssystä silti tuli.



Kukkarätistä jäänyt keltainen puuvilla halusi tuttuun patalappuun, johon yhdistin myös pikkujämiä oranssia Alabamaa, vihreää Suvia sekä edelleen samaa valkoista mysteeripuuvillaa. Valkoinen riittikin juuri ja juuri, kun käytin alkukerroksiin toista puhtaanvalkoista jämää, muistaakseni Suvia. Keltaista jäi vielä pikkunöttönen, oranssia enää muutama yksittäinen metri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti