Joskus tuotantotahtini tahtoo ylittää bloggauskapasiteettini. Heräsin nimittäin huomaamaan, että olen vallan unohtanut esitellä yhden aikoja sitten valmistuneen varastolankaneuleen. Tai jos rehellisiä ollaan, kirjoitushetkellä valmistumisesta ei ole kuin viikko, mutta nykyisellä blogin päivitystahdilla tämäkin kirjoitus on ajastettava ilmestymään noin kuuden viikon päähän. Ei siis vaikuta siltä, että pakkoneuloosi olisi yhtään helpottamaan päin.
Mutta se neule.
Liftarihan (Rav-link) se siinä, tai Hitsinhikari, kuten minä sitä kutsun. Lanka on Wollmeisen Twiniä, ruskean ja punaisen kirjava koekaniini, jonka ostin kanssaneulojalta viime kesänä. Tämä lanka yritti jo kertaalleen Skew-sukiksi, mutta päästyäni 1,5 mm puikollani varren lyhennettyjen kerrosten alkuun jouduin toteamaan, etten saa sukkaa jalkaani. Purkuunhan se viritys meni ja päätin, etten edes haaveile omista Skew-sukista rintavine jalkoineni. Olen kyllä tietoinen niistä erinäisistä modauksista, joita malliin olisi mahdollisuus tehdä nilkkaosan väljentämiseksi, mutta olkoon. En minä muutenkaan tule juuri käyttäneeksi ohuita sukkia.
Takaisin Hitsinhikarin toiseen ottoon. Kuva on kammottava, epätarkka, omalta käsivaralta huonolla pokkarilla kovassa vastavalossa räiskäisty. Mutta kaipa siitä kuitenkin käy ilmi se tosiasia, että malli on kuin luotu tällaisille monivärilangoille. Niin kuin se muuten alunperin onkin, kun nyt tarkemmin ajattelen. Eipä ihme, että homma toimii. Tällä kertaa sain neulottua huivin 2,5 mm puikollani ilman sen kummempia purkuoperaatioita huolimatta siitä, että neuloskelin tätä(kin) pääsääntöisesti luennoilla. Ja värithän ovat aivan minua.
Luulenpa, että joskus saamme nähdä myös kolmannen oton Hitsinhikarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti