Toukokuu on jämäkuu, joten niissä merkeissä on vietetty parisen viikkoa. Neuleplääh on vaivannut jo useamman viikon (pari edellistä pipoakin tuli neulottua lähes vastentahtoisesti), joten olen heilutellut laiskanlaisesti virkkuukoukkua. Jämälankavarastoni on melko pieni, joten niin ovat jokseenkin vaatimattomat lopputuotteetkin.
Starburst Hotpad on virkattu 3 mm koukulla vaaleankeltaisen Tennesseen ja vihreän Mandarin Petitin jämistä, molemmista olen aikaisemmin neulonut sytomyssyn. Myssyistä tosin vihreä on vielä esittelemättä täällä blogissa, sillä siitä kirjoitin ohjeen tulevan kesän Ullaa ajatellen. Tämä pannunalunen saanee kelvata esikoisen opettajan kevätlahjaksi.
Ystäväni pyysi minua virkkaamaan hänelle "kaikenlaisia kukkia koristeiksi käsitöihin". Hän kyllä neuloo ja ompelee, mutta virkkaaminen jostain syystä tökkii. Minä taas rakastan kukkien virkkaamista, joten tartuin pyyntöön heti.
Ensimmäinen satsi on melko säälittävä, sillä halusin ensimmäisenä eroon pienistä pätkistä lilaa Cotton Garden Violaa (tästä virkkasin ennen joulua verkkokassin) ja jotakin tuntematonta valkoista virkkauslankaa. Pikkukukat ovat perusmallisia omasta päästä. Vasemmanpuoleisin punakirjava kukka on sama kuin edellisen postauksen Urbaanissa Turbaanissa eli daalia kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, lankana sekalaisia villalanganpätkiä. Beige-vihreä on sekin omasta päästä, ohuin virkkaus puolestaan modattu päivänkakkaramedaljonki samasta kirjasta kuin daalia. Tämän päivänkakkaramedaljongin pidän itse, ajattelin koristella sillä pellavaisen käsityöprojektipussin, joka tosin muuten on vasta ideoinnin asteella.
Yhden isommankin kukan virkkasin ystävälleni annettavaksi:
Kukka on unikko kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, tosin muokkasin vihreitä verholehtiä itselleni mieluisemmiksi. Lankoina oli erinäisiä puuvilloja 3 mm koukulla virkattuna. Kokoa ja painoa tälle kukalle tuli melkoisesti, joten en ole ihan varma, soveltuuko tämä koristeeksi edes laukkuun saati mihinkään vaatteeseen, mutta siirrän sen asian miettimisen suosiolla ystäväni murheeksi.
Tarvitsin myös uuden kasvojenpesusienen:
Tuttu Spiral Scrubbie valmistui 4 mm koukulla vihreän DROPS Parisin ja beigen Novita Olivian jämistä, molemmista olen aikaisemmin neulonut myssyjä/pipoja. Värikombinaatio oli oikein onnistunut, mutta vähän turhan tuhti tämä on. Pesusieneen voisi käydä paremmin ohuehko tekokuitulanka, sillä eihän sienen itsessään tarvitse vettä juuri imeä, oleellisinta on sopiva pehmeys-/karkeusaste.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että käsistä karkailee vain näitä pieniä ja vielä pienempiä tekeleitä, sillä minua vaivannut neuleplääh on uhkaavasti muuntumassa yleiseksi kyllästymiseksi käsitöihin. Tunne on aika erikoinen reilun kahden vuoden lähes maanisen käsityöinnostuksen jälkeen, mutta eiköhän tämä ole yksiselitteisesti terve ilmiö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti