Reilu viikko sitten kokoonnuimme taas ompeluseurojen merkeissä. Lähdin kotoa lähes tyhjin käsin, palatessa kassi oli pullollaan kaikenlaista. Ensimmäisenä Tikrun mami lahjoi minua tarpeellisiksi osoittautuneilla silmukka- ja kerrosmerkeillä:
On ne vaan hienoja! Kyllähän merkkauksen voisi hoitaa hakaneuloilla tai langanpätkillä, mutta se ei olisi lainkaan niin riemukasta kuin kauniiden helmitöiden käyttäminen samaan tarkoitukseen.
Sain myös lankaa:
Tikrun mami oli ajatellut minua käydessään Tallinnassa Karnaluksissa, josta oli löytynyt etsimääni yksiväristä Fortissima Sockaa. Vihdoinkin pääsen testaamaan kehutun sukkalangan! Toinen ompeluseurojen vakiojäsen lahjoitti loput siniset vuosikerta-Nallensa, joihin olen kovin ihastunut. Jään tästä lahjoituksesta kiitollisuudenvelkaan!
Ompeluseurat eivät jääneet pelkkien lahjoitusten varaan, vaan sain jo mahdollisuuden korvata Tikrun mamille ainakin osan lahjuksista. Ompelin hänelle autoon ristiselän tuen:
Tuki on 40 cm pitkä pötkö, jonka ympärysmitta on noin 27 cm. Vetoketjun kautta pötkön voi täyttää mieleisellään täytteellä käyttöön sopivaksi. Päihin on kiinnitetty leveä kuminauha, jolla pötkön saa kiinni penkin selkänojaan. Tikrun mami lupasi kiinnittää kuminauhaan soljen itse, jotta kiinnityksen saa säädettyä autoon sopivaksi. Mallin idea, vetoketju, kuminauha ja solki ovat Tikrun mamilta, kangas (sama kuin isäni kassissa) ja toteutus bloginpitäjän.
Kirpparillakin on tullut käytyä. Tällä kertaa täydentyivät ompelulankavarastoni:
Satsi maksoi yhteensä 3 € - viimeinkin minulla on tarpeeksi monta vaaleanpunaista lankarullaa saumuriinkin. Nyt puutteelliseksi on laskettavissa enää vihreäsävyisten ompelulankojen valikoimani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti