Kotiarestini on päättynyt, toivottavasti lopullisesti. Olen siis jälleen akateeminen pätkätyöläinen. Vaikka pukukoodi työpaikalla on vähintäänkin vapaa - kukaan ei ihmettele, jos kulkee maisemassa virttyneissä verkkareissa ja saumakieroissa trikoopaidoissa, joiden hihansuut ovat kuluneet puhki -, halusin silti ommella uusia paitoja. Edes etäisesti asiallinen vaatetus luo itselle illuusiota pätevyydestä, toisaalta haluan tehdä selvää pesäeroa kotiäitivuosiin myös vaatteitten myötä.
Vaan trikoopaita se on joka rokkaa.
Kangas naapurilta, malli Suuresta Käsityölehdestä 10/2004, tosin helmaan on lisätty pituutta noin 10 cm. Tykkään sekä kuosista että mallista, tosi mukava päällä. Tein samanlaisen myös kokoruskeana (kangas naapurilta), mutta kuvasta tuli niin huono, että sitä on turha tähän lisätä.
Ruskea trikoo naapurilta, vanharoosa Eurokankaan kilokangaslaarista, malli Suuresta Käsityölehdestä 6/2000 jälleen helmasta kymmenisen senttiä pidennettynä. Tässä mallissa on aavistuksen liian iso pääntie omaan makuuni ja varsin kapeat hihat, mutta eiköhän paita tule silti aktiivikäyttöön. Raglanhiha sinänsä olisi mukavaa vaihtelua perinteiseen malliin. Pääntie on huoliteltu trikoosta leikatulla kaitaleella, onnistui tällä kertaa kaksoisneulan ansiosta yllättävän hyvin. Vaalea täppä rintamuksessa ei muuten ole tahra paidassa, vaan pölyä kameran linssissä.
Samat kankaat kuin edellä, pääntie on huoliteltu valmiilla neuloskaitaleella, malli Suuresta Käsityölehdestä 6-7/2005, tässäkin taisi tulla helmaan kymmenen senttiä lisää pituutta. Hyvä peruspaita, näitä voisi tehdä eri väreissä lisääkin.
Hyvän ystäväni tapa käyttää tunikoita trikoopaidan päällä innoitti minutkin kokeilemaan, josko kerrospukeutuminen kävisi tällaiselle persjalkaiselle pätkällekin:
Ohut musta pellava(sekoite?)kangas naapurilta, malli Suuresta Käsityölehdestä 8/2007. Todellisuudessa tunika ei ole lainkaan läpikuultava, vaan oikein käytännöllisen oloinen vaatekappale. Tämän avulla saa käyttöön niitäkin vanhoja paitoja, jotka ovat joko liian lyhyitä tai liian tiukkoja käytettäväksi sellaisenaan. Näkyypä tuo taipuvan rennon kauluspaidankin kaveriksi. Kangas on mukavan ohutta myös kesää ja lyhythihaisia paitoja ajatellen, bonukseksi on laskettava myös "kreppimäisyys", jonka ansiosta vaate on silittämättä valmis käyttöön. Tämä malli on myös erittäin helppo ja nopea toteuttaa.
Sama malli, tällä kertaa naapurilta saadusta villa(sekoite?)kankaasta, joka on paksumpaa ja jäykempää kuin edellisen kuvan musta kangas. Tämä on se siistimpi vaate, jota ei ehkä ihan peruslabrapäivinä viitsi pitää.
Suunnitelmissa on pikkuhiljaa ommella vielä puolentusinaa paitaa/tunikaa/tunikamekkoa, toivottavasti myös hieman keveämmissä ja kesäisemmissä väreissä ja kuoseissa. Kankaita ainakin riittää ja naapuri jo ehti ilmoittaa, että lisääkin olisi tarjolla...
Eikä tämä sitten ollut mikään aprillipila, vaan totisinta totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti