Virkkaaminen on vienyt pikkusormen ja ehkäpä koko kädenkin. Tällä kertaa esittelyssä on ystävän tyttärelle virkattu lahjasetti, johon kuuluu verkkoponcho ja pussukka.
Lanka on Gjestalin Mystic Stretchgarnia (92% viskoosia, 8% polyesteria), naapurin aikanaan hylkäämää ja melko erikoista todella joustavan rakenteensa ansiosta. Poncho on aloitettu neulomalla kaulusosa 3,5 mm pyöröpuikolla ja 80 silmukalla 1o, 1n. Löysähkön päättelyn jälkeen on virkattu ketjusilmukkakaaria (ensimmäisellä kerroksella 26 kuuden ketjusilmukan kaarta) 4 mm koukulla, kaarien pituus kasvaa työn edetessä siten, että toinen ja kolmas kerros on seitsemän ketjusilmukan kaaria, seuraavat kolme kahdeksan kjs:n kaaria jne. kunnes kaaren pituus on 11 kjs. Koska lanka purkautuu rumasti päästään, en halunnut edes yrittää hapsujen tekemistä, vaan päätin virkata "lenkkihapsut" viimeiselle kerrokselle. Kuvassa ratkaisu näyttää hieman epämääräiselle, mutta luonnossa se on minusta ihan mukavan näköinen. Lankaa ponchoon meni vähän toistasataa grammaa.
Koska lankaa oli käytettävissä yhteensä 200 g, päätin tehdä ponchon kaveriksi pussukan.
Pyöreä pohja on kiinteitä silmukoita, "runko" 6 kjs:n kaaria. Kaksinkertaisella langalla virkatulle sulku-/kantonarulle virkkasin pylväskerroksen, johon naru oli helppo pujottaa; pylväskerroksen jälkeen on muutama kerros pidentyviä ketjusilmukkakaaria röyhelöinä.
Lanka kimaltaa kauniisti ja laskeutuu painonsa ja joustavuutensa ansiosta mainiosti. Pussukka tosin venähtää helposti raskaamman sisällön voimasta pitkäksi sipulipussiksi, mutta toivoa sopii, ettei tulevalla ekaluokkalaisella ole kovin painavaa kannettavaa. Synttärit ovat vasta syyskuussa, joten tämä tullee mukavasti hyvissä ajoin ennen (pikku)jouluaikaa. Minulle jäi vielä pikku kerä lankaa virkata vaikkapa joulukuusenkoristeita, jahka se aika taas tänä vuonna koittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti