Anorakki esikoiselle on ollut suunnitteilla jo pari vuotta. Esikoinen on ehtinyt kasvaa muutaman vaatekoon ja omat suunnitelmat muuttua, kun täysin mieleistä mallia ei ole tahtonut löytyä. Viimein etsimäni malli löytyi lainassa olevasta Suuresta Käsityölehdestä (8/2007): alas asti avattava vuoriton takki. Koska kokovaihtoehdot olivat 128 cm ja 140 cm, päädyin varmuuden vuoksi suurempaan.
Kangas on naapurin lahjoittamaa öljyisen tuntuista ja öljyisen hajuista tukevaa puuvillaa, pitänee siis sekä tuulta että sadetta kohtuullisesti. Omista tahi naapurin varastoista ei löytynyt sopivan pituista ruskeaa vetoketjua, joten päädyin okrankeltaiseen - pitänee myöhemmin keksiä rintamukseen jonkin sortin kangasmerkki, jossa on samaa okran sävyä. Vetoketju on PTA:n jäämistöä ja metallinen, joten kuvittelisin sen kestävän käyttöä paremmin kuin muoviset keskivertovetskarit.
Tällä kertaa jaksoin tehdä kaikki ohjeenmukaiset kikkailut: kaksinkertaiset taskut (ylätasku läpällä, eri lokeroon avautuva sivutasku avonaisena) sekä sivutampit, joilla on merkitystä vain ulkonäön kannalta. Tamppi oli sinänsä oiva paikka "tuotemerkille".
Sivutampit kiinnittyvät painonapeilla taakse - tämän varjolla sain viimein hankittua nepparipihteihini painonappisovittimetkin. Takakappaleessa on "anorakkilaskos" lapaluiden korkeudella, sekin on pelkkä ulkonäkökikka ilman käytännön merkitystä. Tässä mallissa ei muuten poikkeuksellisesti ollut nyörejä hupussa eikä helmassa.
Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että maltoin ommella sen pikkuhiljaa yön pimeitä tunteja vältellen. Malli on tosin varsin leveä, joten myöhemmin voi miettiä, josko taakse lisäisi yhdet painonappien alakappaleet. Tällöin tampeilla voisi kuroa helmaa hieman supumpaan. Takki on vielä reilu, vaikka kuusivuotiaamme onkin kohtalaisen kookas, mutta se voi olla hyvinkin käyttökelpoinen jo tulevana kesänä. Käyttäjä oli innoissaan, takki kuulemma on "ihan kuin Indiana Jonesin takki" - piiskaakin voisi säilyttää tampin muodostamassa lenkissä...
Kangasta jäi vielä vaikka millä mitalla, joten kokemuksesta rohkaistuneena takkeja voisi harkita tekevänsä myöhemminkin
P.S. Hullulla on hullun tuuri: tällä kertaa kirpparilta löytyi viisi minulta vielä puuttuvaa käsityölehteä (vsk 2005) euron kappalehintaan. Sen sijaan itsekurini piti, vaikka hypistelin lankoja sekä käsityökaupassa että kirppareilla. Kangasta kyllä ostin, mutta vain tarpeeseen (kaikkea sentään ei naapurinikaan lähes ehtymättömästä varastosta löydy lahjoitettavaksi) ja nekin palalaareista... seli seli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti