Villasukat ovat taloudessamme kulutustavaraa jopa siinä määrin, että niiden kulumisvauhti ottaa välillä kupoliin. Esimerkiksi nämä sukat ovat jo parsintajonossa. Aina ei pelkkä parsiminenkaan riitä.
Miehelleni joskus vuosia sitten neulomieni sukkien pohjat olivat ehtineet hiutua siihen kuntoon, ettei niitä kannattanut enää parsia. Päätin säästää varret ja neuloa jatkoksi uudet terät.
Mitään varsiin sopivaa väriä ei lankavarastoistani löytynyt, joten valikoin tarjolla olevista vaihtoehdoista värin käytännöllisyysnäkökohtien perusteella: hiilenharmaa vaihtokauppa-Seiskaveikka antaa paljon enemmän anteeksi likaisille lattioille kuin vaikkapa luonnonvalkoinen kaverinsa. Näihin sukkiin tikuttelin pyöreän kantapään vahvistamattomana; vahvistettu kantapää ei ison miehen jalkaan istunut lainkaan.
Omien polvisukkieni terät olivat puolestaan lössähtäneet ja nöyhtääntyneet niin, ettei sukkia tehnyt mieli käyttää ollenkaan. Uudet terät olivat ainoa siedettävä vaihtoehto - ja tällä kertaa käytännöllisyysnäkökohdat joutuivat väistymään estetiikan tieltä.
Varastolankojeni ainoa kanervan väriin ainakin jotekin istuva Seiskaveikka oli vaihtokaupassa saatu luonnonvalkoinen. Pyöreän kantapään kantalappu olisi saanut ehkä olla pari kerrosta pidempi, 16 kerrosta 3,5 mm puikoilla (silmukoita 24) vaikutti ainakin alkuun melko naftilta. Kärjessä on sädekavennus, joka on ikiaikainen suosikkini. Alkuun näytti, että varsia paljon tiukemmalla käsialalla tehty terä jäi kokonaisuudessaan turhan niukaksi, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin vanhemmat Seiskaveikat venähtävät nopeasti käytössä, kuten puolen vuorokauden käytön jälkeen voi kuvastakin ehkä havaita.
Pelkät valkoiset sileät terät näyttivät melkolailla orvoilta, joten päätin virkata kanervanvärisestä vaihtokauppa-Nallesta jonkin sortin koristeen. Virkkaajan käsikirjasta bongasin flaamilaisen kukan ohjeen, jota sovelsin paksummalle langalle. Kukasta tuli sen verran hallitseva, että päätin jättää toisen terän ilman koristelua. Tykkään lopputuloksesta niin paljon, että saatan innostua virkkaamaan joskus myöhemminkin kotisukkiin piristystä. Kenkiä tällaisten sukkien kanssa ei oikein pysty käyttämään, sen verran paksu tuo virkkaus jalkaterän päällä on.
Järkiperäinen terien neulominen vanhoihin varsiin (vieläpä epämääräisen värisistä varastolangoista) ei edusta kovinkaan suurta käsityötaidetta. Useimmiten vanhat varretkin ovat tylsiä, vaikkakin hyväkuntoisia. Niinpä mieleeni juolahti sekin vaihtoehto, että neuloisi jatkossa lähes pelkästään sniikereitä ja sarjan erilaisia säärystimiä/irtovarsia. Niitä voisi sitten mielensä mukaan yhdistellä ja sniikerien pohjien kuluessa puhki neuloa uusia varrettomia sukkia vanhojen säärystimien/irtovarsien pariksi. Asiaa sietänee ainakin harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti