Päivä käynnistyi heikosti: esikoinen ilmoitti olevansa liian väsynyt ja kipeä lähteäkseen eskariin. Se tietää pitkää ja piinallista päivää sisällä, kirkuvaa kaksivuotiasta ja vinkuvaa kuusivuotiasta tappelemassa keskenään väsyneen äidin hermojen kiristyessä siihen pisteeseen, että voisi heittää kakarat niskapersotteella lumihankeen lukua ottamaan.
Onneksi löysin Mohariinan blogin kautta Naimisissa käsitöihin -blogiin. Jokaisen parisuhteessa elävän käsityöharrastajan kannattaa ainakin pistäytyä siellä tutustumassa käsityöharrastuksen uhrin (= puolison) näkökulmaan. Haitaksi ei ole, että bloginpitäjällä tuntuu olevan sana hallussa ja (Rouvan tekemä) pipo sopivasti kallellaan.
Minä olen yrittänyt pitää kiinni periaatteestani lopettaa käsitöiden tekeminen lasten nukahdettua illalla. Ihan vain siksi, että olisin enemmän läsnä myös puolisolleni. Päätös on merkinnyt radikaalia vähennystä ompeluaikaan, sillä istuessani ompelukoneen ääreen lapset tuntuvat liimautuvan työpisteeni ääreen levittelemään kaikki tarvikkeet (ml. nuppineulat ja ompelukoneen varaosat) pitkin kodinhoitohuonetta, repimään ja leikkaamaan pöydällä lojuvat kaavat, tonkimaan roskikset, säätämään ompelukonetta ja saumuria ja terrorisoimaan kaikin keinoin yritykseni saada aikaan käyttökelpoista tekstiiliä. Se on merkinnyt myös sitä, että neuleita ja virkkauksia syntyy enemmän, niitä kun pystyy tekemään vähän siinä sivussa, vaikka puoli minuuttia kerrallaan. Yhtä kaikki lapset ovat heitteillä ja koti rempallaan. Mies parka.
Tänään tunikaneule on edennyt vähän. Sen lisäksi olen tonkinut jääkaappia keksiäkseni, mitä helppoa ja nopeaa voisin tehdä lounaaksi. Löytyi lauantaisia keitettyjä perunoita ja paketti nakkeja. Päätin tehdä pyttipannua, paistoin jokusen kananmunankin. Rehuja ei talosta löytynyt, ketsuppi joutui toimittamaan tomaatin virkaa. Lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Viikon (tai kuukauden) nitriittikiintiö tuli varmaankin täyteen, paistorasvana sentään käytin oliiviöljyä ja nakitkin olivat kevytkalkkunaversioita. Minä ryyditin omaa (mausteetonta) pyttäriäni sunnuntain tortillalounaalta jääneen guacamolepurkin pohjallisilla sekä barbeque-kermaviilidipin rääppeillä. Aterian kruunasi aimo annos raejuustoa. En ole ylpeä päivän menusta, mutta energiantarve tuli tyydytettyä ja hypoglykemiakriisi vältettyä.
Että sellaisia arkisia tekoja tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti